Pokémon-seikkailun päätös

160810230538

Kanneltalo valmiina Pokémon-seikkailuun! | Valokuva © Nyymix | nyymix.net

Musikaali alkoi unelmasta

Heimoi kaikki! Täällä kirjoittaa musikaalin alullepanija/pääjärjestäjä/tuottaja/sanoittaja/käsikirjoittaja (jne) Ree ”Rewe” Fagerström. Työ Valitsen sinut! -musikaalin parissa omalla kohdallani alkoi jo vuonna 2012, jolloin mm. sanoitin ensimmäisen kappaleen musikaalia varten (Laprasin laulu). Kokosin muun tuotantotiimin rinnalleni ja yhdessä annoimme eeppisten ideoiden ja hauskuuden virrata musikaaliimme. Viime lauantaina, kun musikaalin esityskausi tuli päätökseensä Kanneltalolla, muistin nuo hetket vuosia sitten. Ajatus Pokémon-musikaalista oli suuri haave ja tie tulisi olemaan pitkä ja haasteita täynnä, sillä halusin tästä musikaalista jotain uskomatonta. Se uskomattomuuden aste kyllä yllätti minut. Saimme mukaan niin paljon taitavia, innokkaita ja omistautuneita ihmisiä, että pystyimme yhdessä tekemään musikaalista juuri sellaisen kuin se nyt on.

Faniproduktiossa on se hauska puoli, että teemme tätä sen ilon ja hauskuuden vuoksi, mitä saamme siitä itse ja mitä voimme tarjota myös muille. Produktion parissa työskennellessä yhteisen hauskanpidon lisäksi olemme saaneet elinikäisiä ystäviä, korvaamattomia muistoja ja kokemuksia, joita en vaihtaisi mihinkään. On ollut ilo ahkeroida työryhmän kanssa, jonka vilpitön rakkaus paistaa läpi koko proggiksen. ❤

Kolme esitystä putkeen tuntui aluksi pelottavalta ajatukselta, mutta oikeasti se oli vain ihanaa ja juuri oikeanlainen päätös pitkälle esityskaudellemme. Erityisesti viimeisessä esityksessä kaikki antoivat kaikkensa. Itsellänikin itku meinasi karata useammassa kohtaa ja loppupuolella sainkin hyödynnettyä liikutustani näyttelijäntyössäni. Valtavat kiitokset kaikille musikaalin katsojille, tukijoille ja kaikille seikkailuun kanssamme lähteneille!

1DSC_0459

Itkin naamani ruttuun ja tässä siitä todistekin! Vasemmalta oikealle: Laura Lilynä, May Mistynä, minä Violetina, Oona Daisyna ja alhaalla Viivi Cubonena. | Valokuva © Eetu Latva-Äijö

Mitä esityskauden jälkeen?

Vaikka esityskausi on päättynyt, niin työtä musikaalin parista edelleen löytyy. Julkaisemme videotaltioinnin musikaalistamme Youtube-kanavallamme, kun se on editoitu sekä videon että äänen osalta. Editoitavaa riittää, sillä julkaistavaa taltiointia varten kuvasimme kaikki Kanneltalon esitykset usealla eri kameralla ja ääntäkin löytyy 31 erillisen raidan verran (mikrofonit, ääniefektit, musiikit…). Lisäksi musikaali on tarkoitus kääntää englanniksi, jotta julkaistavaan videoon saadaan tekstitykset. Taltioinnin lisäksi julkaisemme vielä monta muutakin videota, blogausta, kuvaa ja ties mitä! 

Musikaalimme joukkorahoitus on vielä hetken auki, eli vielä vähän aikaa on mahdollista saada itselleen mm. musikaalin suosittu fanipaita. Joukkorahoituskampanjamme sulkeutuu sunnuntaina 11.9, joten jos vielä haluat tukea meitä, ole nopea!  Musikaalin saamat varat menevät tällä hetkellä pitkälti siihen, että puvustajien ja lavastajien itse kustantamia materiaaleja maksetaan heille takaisin.

Jatko-osan perään on jo kuultu varovaisia kyselyjä. En kiellä, etteikö ajatuksia siihen suuntaan olisi heitelty, mutta en lupaa yhtään mitään sillä tämä oli tässä. Mitään suoraa jatko-osaa Valitsen sinut! -musikaalille ei ole siis tulossa. Tämän kaltainen faniproduktio on pitkä ja haastava taival, sillä se ei ole palkkatyö vaan harrastus. Ajankäyttö on silkkaa taktikointia. Tällä hetkellä omissa silmissäni siintää ihan erilainen proggis, mutta se ei kiellä sitä että ehkä joskus palaisin vielä Pokémonin pariin. Jos näin käy, niin toteuttamaan lähtee uusi työryhmä, kuten harrastetoiminnassa yleensäkin. Mutta nyt levätään ensin ja saatetaan Valitsen sinut! -musikaali Youtubeen asti.

Mainokset

Mutkia matkalla Ropeconiin

Haluamme pahoitella jo etukäteen sitä, ettei musikaalimme näytös Ropeconissa 31.7.2016 tule vastaamaan aikaisempia esityksiämme. Kokoustamon puitteet Messukeskuksessa eivät vastaa täysin musikaalimme tarpeisiin, ja alkuperäiset tutustumiskäynnin aikana tehdyt suunnitelmat ovat muuttuneet rajusti. Kokoustamolta on tullut informaatiota, etteivät he voikaan sallia kaikki asioita, joita oli alunperin luvattu. Muutokset ovat tulleet suurilta osin tilan tarjoajalta – ei Ropeconilta. Me emme pysty itse vaikuttamaan muutoksiin muuten kuin informoimalla teitä.

Yleisö istuu lattialla
Katsomo ei ole nouseva ja äskettäin saadun tiedon mukaan katsomoon ei tule lainkaan tuoleja. Istuimien puute ja pitkä esitys eivät ole mukavin yhdistelmä, joten suosittelemme katsojia ottamaan mukaan oman tyynyn tai vastaavan, jolloin lattialla oleilu on mieluisampaa.

Lavasteiden ja tekniikan rajoitus
Joudumme vähentämään lavasteiden määrää hieman, sillä emme saa säilyttää lavasteita backstagella ja sivuverhoissa tilaa on paljon tavallista vähemmän. Osa lavasteita joudutaan säilyttämään katsomon puolella lavan sivussa. Tämä hidastaa roudauksia. Tarvitsemme lavasteiden piilottamiseen sermejä, jotka joudumme todennäköisimmin hankkimaan itse. 

Esityksessä emme saa käyttää savu- ja usvakoneita, sillä ne voisivat laukaista tilan palovaroittimet. Palovaroittimia ei voi kytkeä pois esityksen ajaksi turvallisuussyistä. 

Tilan itsensä tuomat rajoitteet
Lavan mattomateriaali tulee vaikuttamaan osaan koreografioista, kuten myös lavan syvyyden puute. Kaikki isoimmat koreografiat yritetään sovittaa lavalle sopiviksi, mutta osasta saatetaan joutua karsimaan tanssijoita ja muokkaamaan kuvioita. Pikavaihdoissa tulee olemaan haastetta, sillä lavan takana oleva tila on erittäin pieni. Varsinainen backstagehuone on iso, mutta sinne ei ehditä mennä tekemään kaikista kiireisimpiä vaihtoja.


Haaste verraton
Siitä huolimatta, että moni tieto on tullut meille todella myöhään ja joudumme tekemään monta nopeaa ratkaisua, emme halua muutoksien lannistavan meitä. Vaikka esityksemme ei tule olemaan visuaalisesti aivan aikaisempien esityksiemme tasoa, teemme parhaamme ja haluamme pitää hauskaa yhdessä yleisömme kanssa. Toivomme siis, ettei yllättäviä muutoksia enää tule, ja pystymme esiintymään Ropeconissa suunnitelmien mukaisesti. Haluaisimme kuitenkin, että kaikki erityisesti esitystämme varten lipun ostaneet pääsisivät näkemään esityksemme.

snorlax

Snorlax päihittää haasteet! | Snorlaxina Mikael Vuorenmaa. Asun on tehnyt Kaisa Hyvärinen. Valokuva © Noora Lindén

Sähköjännitettä Jyväskylässä!

Seikkailun täyteinen viikonloppu Jyväskylässä on tullut päätökseensä! Mutta mitä kaikkea tapahtuikaan?! Tässä pääjärjestäjämme Rewen sanoin (niin tekstillä kuin videoilla) raportti Animeconin Pokémon-matkasta.

Suurin osa musikaalilaisista saapui Animeconiin musikaalille varatulla bussilla, joka lähti perjantaina Helsingistä ja ajoi Tampereen kautta Jyväskylän Paviljongille. Lavasteet saapuivat pakettiautolla perästä. Itse olin lähtenyt matkaan jo torstaina yhdessä Pikachun roolista tutun Irenen kanssa. Ajoimme Espoosta Kangasniemelle, jossa yövyimme yhdessä Lindan (puvustus- ja lavastus vastaava) kanssa. 

Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme Jyväskylään ja pienen parkkipaikkahämmennyksen jälkeen löysimme itsemme Paviljongin aulasta. Perjantaina ohjelmassa oli ensimmäisenä lavasteiden ja pukujen autoista purkaminen ja niiden järjesteleminen backstagella. Bussilla saapuneet musikaalilaiset suuntasivat kulkunsa miltei heti vatsa edellä kauppaan ja läheisiin ruokapaikkoihin, sillä bussimatkalla ei pysähdytty erikseen syömään.

Tiloihin tutustuminen on jokaisen uuden esityspaikan kohdalla välttämätöntä, sillä esityksen aikana pitää nopeasti jo lihasmuistista tietää mistä ovesta pääsee minnekin ja mikä kohta backstagelta näkyy suoraan yleisöön. Reitti bäkkäriltä pukuhuoneisiin sisälsi lukuisia painavia ovia, joitakin portaita ja kiitollisesti käytävätilaa. Sitä väliä tuli perjantaina kuljettua useaan otteeseen.

Tekniikka (mikrofonit, valot, mikseri yms.) tuli tällä kertaa ulkoisen firman kautta ja ne saapuivat Jyväskylään samoihin aikoihin kuin meidän lavasteemme. Valoja pystytettiin ja ripustettiin lavalla, kun siellä poukkoili musikaalilaisia sinne ja takaisin. Aikasempien esityksiemme valot taituroinut Ellen ei päässyt tämän kertaiseen esitykseen, joten tiimimme uudet valomiehet Janne ja Pauli ottivat Animeconin haasteena vastaan.

Valokuva © Linda Seppälä | @ Animecon, Jyväskylä 2016

Ruohopokémonit ja Butterfreet metsäisen valon verhoamina | Valokuva © Linda Seppälä | @ Animecon, Jyväskylä 2016

Lavan erikoinen muoto toi mukaan omat haasteensa. Paviljongin lava on esityskautemme levein lava ja halusimme hyödyntää mahdollisimman paljon sen potentiaalia. Lavan ulkoreunan kulmikkuudesta johtuen kävimme perjantaina läpi isoimmat koreografiat kävellen, jottei kukaan esityksessä vahingossa putoaisi lavalta.

Aikataulut venyivät ja usein se on väistämätöntä – erityisesti meidän kenraaliharjoituksiemme kohdalla. Muutama näyttelijöistämme pääsi saapumaan paikaille odotettua myöhempään ja mikrofonit aiheuttivat päänvaivaa. Jo tutustumiskäynnillämme Paviljonkiin meitä varoiteltiin, että Jyväskylässä on poikkeuksellisen paljon häiriöitä langattomissa taajuuksissa. Vaikutti siltä, ettei käsimikrofoneja ja poskimikrofoneja voinut käyttää samaan aikaan.

Saimme aloitettua varsinaisen kenraaliharjoituksen läpimenon muodossa niin myöhään, että kävimme vain Opening-koreografian ja siirryimme suoraan väliajan jälkeisiin kohtauksiin. Emme kuitenkaan mitenkään ehtineet vetää musikaalin toista puolikasta loppuun asti, sillä kello oli paljon. Lisäksi Animeconin toisen kunniavieraan Animenz’in piti päästä koesoittamaan talon pianoa, sillä hän esiintyisi heti aamusta avajaisissa. Animenz oli seurannut kenraaliharjoitustamme yleisön puolelta ja päästyään pianon ääreen hän alkoi soittaa Pokémon-peleistä tuttuja kappaleita. Useat väsyneet ja häkeltyneet musikaalilaiset alkoivat itkeä silkasta liikutuksesta. Mikään soitetuista kappaleista ei ollut Animenzin sunnuntain konsertin ohjelmassa, joka lisäsi itkuisuutta ja kiitollisia hymyjä. Raskas lauantai sai ihanan huipennuksen. Kiitos Animenz! Thank you Animenz!

Lauantai alkoi väsymyksen sekaisissa tunteissa. Myöhäinen kenraali, n. 1h ajomatka yöpymispaikkaan sekä autosäätö söivät yöunia. Tapahtumapaikalla piti olla viimeistään aamulla klo 9:00, jolloin aloitimme avajaisharjoitukset. Avajaiset siis mitä?! Musikaali oli osana Animeconin avajaisia sekä päättäjäisiä. Heti avajaisten perusteella Rakettiryhmä taisi saada vahvistuksia.

Aikataulussa avajaisten jälkeen oli hieman vapaa-aikaa, jonka itse käytin syömiseen ja siihen että aloitin valmistautumisen musikaaliin aikaisemmin. Starmien  hiukset olivat Mimiconin esityksessä lytistyneet ja jouduin laittamaan niitä backstagella sormet ristissä, että ne pysyisivät. Nyt halusin käyttää niihin enemmän aikaa. PULA-tiimin Ria ja Milla letittivät hiukseni sivuilta ranskanleteille, jonka jälkeen itse tupeerasin Starmien keesin kuntoon hiuslakan ja geelin voimalla.

Musikaali alkoi 30 min myöhässä aikataulusta. Osittain syynä oli sekaannus paikkalippujen kanssa. Esityksissämme pyydämme, että eturivi pidettäisiin tyhjänä. Tämä on sen takia, että useammassa kohdassa näyttelijöitä poistuu yleisöön hypäten, pudoten ja ties miten. Myös lavasteista, valoja ja muita saattaa pudota ensimmäiseen riviin, joten yleisen turvallisuuden ja näyttelijöiden liikkumismahdollisuuden takia ensimmäinen rivi pidetään tyhjänä. Tällä kertaa yksi leveä valo putosi lavalta eturiviin. Paikkalippuja kuitenkin jaettiin epähuomiossa myös ensimmäiseen riviin ja ihmisiä jouduttiin siirtämään toisille paikoille.

1DSC_0201

Eetu seuraamassa esitystä ja valmiina toistamaan seuraavaa videopuhelua | Valokuva © Linda Seppälä | @ Animecon, Jyväskylä 2016

Omat peukkuni olivat pystyssä erityisesti esityksemme tekniikkatiimille. Äänitiimi oli Mimiconia vajaammalla miehityksellä (musiikit ja mikrofonit: Valtteri, ääniefektit: Una), ruorissa olivat uudet reippaat valomiehet ja videotoistoon hälytettiin tiimimme uusi lavastaja ja roudari Eetu. Videoiden toisto tapahtui backtagen nurkasta eikä ääni- ja valopöydän luota kuten aikaisemmissa esityksissämme. Videoiden ääni taas operoitiin yleisön puolella sijaitsevan äänipöydän kautta. Valoja ei ehditty ajaa loppuun asti, joka toisinaan näkyikin yleisöön.

Lavan mattolaatat aiheuttivat useammalle näyttelijälle pieniä palovammoja eivätkä matot aina meinanneet pysyä vauhdissa mukana. Niitä teippailtiin perjantaina lavaan kiinni, jotta ne pysyisivät paremmin eivätkä lähtisi äkisti lentoon. Zubatien vilinä sai ainakin yhden maton liikekannalle. Huomasin myös itse, että Starmien asun tarranauhat kiinnittyivät mattoon vähän turhankin innokkaasti. Juuri Starmien kohdalla lavalla oli omalta osaltani pientä kuumostusta, kun panssarin kiinnitys aukesi kesken koreografian ja se reistaili sen jälkeen koko ajan. Siihen jouduttiin backstagella kehittämään hätäratkaisuksi hakaneulakiinnitys ja toivoin, ettei hakaneula aukeasi kesken kaiken ja tökkäisi minua ikävästi kylkeen. Onneksi hakaneula pysyi visusti kiinni!

Viimeisiä kohtauksia vietiin ja backstagella kävi kuhina, kun käsimikrofoneja ei voitukaan käyttää ja niiden tilalle piti vaihtaa poskimikrofonit. Tilanne ratkaistiin silkalla improvisaatiolla, kun kaikki poskimikrofonit olivat lavalla viimeisessä kohtauksessa ja nyt Animeconissa niistä pitikin saada kolme vaihdettua näyttelijältä toiselle. Vaihdossa kesti, koska mikrofonit ovat asujen alla eikä asuja voinut ottaa pois päältä, sillä näyttelijöitä tarvittiin vielä lavalla. Lopetusvideo tai -musiikki odottivat niin kauan, että kaikilla oli mikrofonit ja tekniikkatiimiä oli informoitu, kenellä oli mikäkin mikrofoni. 

Kaiken kaikkiaan Jyväskylän esitys oli onnistunut suuri seikkailu! Kyyneleitä tuli vuodatettua ja hauskaa pidettyä. Yleisö oli uskomaton ja ihana. Myös molemmat Animeconin kunniavieraat Animez ja Reika olivat seuraamassa musikaalia. Näytöksen jälkeen työryhmämme selasi innoissaan Twitteriä ja musikaalin hashtagejä. Kiitokset lämpimästä vastaanototsta! Valtavat kiitokset yleisöllemme! Toivottavasti näemme teitä myös tulevissa esityksissä! ❤

Jos teillä on valokuvia esityksestämme, niin otamme niitä mielellään vastaan: valitsensinut@gmail.com

Onko elämää ensi-illan jälkeen?

imageedit_8_5762870561

Tekstistä vastuussa tuotantotiimin Laura – kuvassa bäkkärillä viimeisten korjausten kimpussa.

Huhhuh. Ensi-ilta on nyt jo hyvän aikaa takanapäin ja olo on vieläkin hiukan epätodellinen. Me oikeasti teimme sen. Nyt lienee siis hyvä hetki palata miettimään, mitä oikeastaan tapahtui.

Viimeiset kaksi viikkoa ennen esitystä olivat todella hektisiä. Jännitys kasvoi, sekä cast että crew tekivät pitkiä päiviä pukujen ja lavasteiden viimeistelyssä, ääniefektejä kasattiin aivan viimeiseen asti. Moni asia ehti stressata ja huolettaa – kaikki lavalla toimi upeasti, mutta lavan takana tapahtuu paljon sellaista, jota ei olekaan niin helppo ottaa huomioon. Miten lavasteemme sopivat Kulttuuritalon lavalle? Mikä kaikki tekniikan osalta voi pettää? Kaikkea ei vain mitenkään ole mahdollista testata etukäteen, ja poskimikitkin saimme ensimmäistä kertaa käyttöön kenraaliharjoituksessa. Ja se kenraaliharjoitus… ei ollut ihan parhaimmistoamme, sanotaan nätisti vaikka niin. Vielä lauantaina hioin roudauskarttoja kuntoon, jotta kaikki menisi varmasti mahdollisimman sujuvasti. Loppujen lopuksi ei auttanut kuin luottaa tiimiimme. Hyvin se menisi, meillä on joukko upeita, lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat tehneet tämän eteen niin paljon työtä.

Mikä tässä mahtaakaan valmistua?

Ja no… menihän se. Oli aivan uskomattoman upea fiilis päästä vihdoin tuomaan yleisön eteen kaikki se, mitä yli vuoden verran olemme harjoitelleet. Ennen ensimmäistä koreografiaa sydämeni hakkasi hulluna… ja sitten vain mentiin. Kaikki kohtaukset, kaikki koreografiat, kaikki vaatevaihdot, juuri niin kuin ne oli aina harjoiteltu, paitsi että nyt lava oli oikea ja meitä katsoi tuhatpäinen yleisö, jonka reaktiot ja aplodit antoivat kaikille vielä upean latauksen lisäenergiaa. Lavalla ei yleisön reaktioita oikein ehdi kuunnella, mutta lavan takana jännitettiin senkin edestä, miten siellä nyt reagoidaan tähän ja tuohon, ja oli aina ilo kuulla hurrausten vyöry niissä kohdissa, joista itsekin olemme olleet eniten innoissamme.  

Kohta mennään!

Täydellinen ensi-ilta ei tietenkään ollut – mikkejä ei ehditty testata kunnolla ennen esitystä joten ne reistailivat, savukone pärisi aivan järkyttävän lujaa, videontoisto-ohjelmisto aiheutti yllättäviä ongelmia, joskus joku roudaus venyi tarpeettomasti, mitä näitä nyt on. Kuitenkin kaikki tärkeimmät palaset osuivat kohdalleen, eivätkä mitkään pienet mokat jääneet erityisemmin harmittamaan. Kokonaisuutena teimme sen, mitä halusimmekin, ja toimme Pokémonin taian lavalle.

Lopuksi sitten itkettiin. Se oli todella ohi. Tavarat roudattiin conin loputtua autoihin onnellisen väsyneinä, ja aina välillä joku juoksi innoissaan näyttämään jotain ihanaa Twitter-kommenttia meistä. Kaikki te ihanat ihmiset, jotka olitte meitä katsomassa: Kiitos, kiitos, kiitos! Kiitos kaikista kehuista ja rakkaudesta, mitä olemme saaneet. Juuri teidän takianne me tätä teemme. ❤ Erityismaininnan ansaitsee myös Popcult, joka oli ensi-iltapaikkana aivan loistava – iso lava, kattava tekniikka ja aivan ihana järjestäjäkaarti, joka piti meistä hyvää huolta. Suuret kiitokset Popcultille, parempaa ensi-iltaa emme olisi voineet toivoa!

Mitä siis tästä eteenpäin? Vaikka musikaali on nyt kerran esitetty, ei sen vielä voi sanoa olevan valmis – aina on varaa parantaa, olemme saaneet todella hyvää rakentavaa kritiikkiä ja omia kehitysideoitakin meillä on pitkä lista. Treenaus siis jatkuu, pukuihin lisäillään yksityiskohtia, joita ei vielä ensi-iltaan ehditty, lavasteita hiotaan toimivammiksi… Haluamme tuoda seuraaviin esityksiin vieläkin parempaa! Esityksiähän on luvassa vielä monta lisää – seuraava 29.5. Mimiconissa, Mikkelissä. Kävimme viime perjantaina pienen iskujoukon voimin paikan päällä katsomassa lavaa, ja olemme nyt tosi innoissamme – puitteet ovat musikaalille aivan loistavat. Myös muiden tapahtumien kanssa keskustelut etenevät, ja pian pääsemmekin julkaisemaan loputkin heinä-elokuun esityksemme. Pysykää kuulolla!

DSC_0211

”Me yhdessä voitetaan!” Kuva: Lotta Laajalahti

Ensi-ilta – huomenna se koittaa!

Rewe, musikaalin pääjärjestäjä ja -tuottaja, täällä moi!

Valitsen sinut! -musikaalin ensiaskelista vuodelta 2012 on jo hyvä tovi. Tuolloin musikaali oli vielä visusti pöytälaatikossa, vaikka osa sanoituksista ja palasia tarinasta alkoi jo tuolloin muotoutumaan. Esimerkiksi musikaalin alku ja yksi kappale ovat säilyneet milten muuttumattomina. Minulle itselleni tämä projekti on kestänyt viisi vuotta ja sen toteutuminen on muotoutunut haaveesta todellisuudeksi.

DSC_0073-1

Bulbasaurin roolissa Reetta Inkeroinen | Asu: Henna Lampinen, Leena Muurikainen | Valokuvaajana Ree Fagerström

Vaikka pitkä matka on ollut täynnä haasteita ja vastoinkäymisiä, se on ollut sen arvoista. Jälkiviisaana on helppo sanoa että yhtä sun toista olisi voinut tehdä toisin, mutta virheistä oppii sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Esimerkiksi laulettujen kappaleiden melodiattomien taustojen tekeminen olisi ollut hyvä aloittaa aikaisemmin. Mutta loppupeleissä sekään ei välttämättä olisi ollut yhtään vähätöisempi ratkaisu! Sillä useamman kappaleen sävellajia, tempoa jne on jouduttu muuttamaan (useampaan kertaan), kun ollaan todettu ettei alkuperäinen versio ole paras siihen tiettyyn stemmaan tai että kappale on vähän liian nopea tähän tanssiin. Paljon työtä ja uurastusta vaativa produktio on haastanut meitä kaikkia ihmisinä, yksilöinä ja ennen kaikkea työryhmänä.

Musikaalimme on vapaaehtoisproduktio, johon jokainen musikaalilainen panostaa omalla tavallaan. Moni on tukenut musikaalia rahallisesti tai ylipäätään käyttänyt paljon rahaa musikaaliin treenimatkojen ja muiden kulujen muodossa. Pelkästään seutulippuihin on treenikaudella mennyt 5,00€/5,50€ per suunta ja ennen ensi-iltaa takana on 37 treeniviikonloppua. Neljän seutulipun hinta 20,00€/22,00€ per viikonloppu kerrottuna näille jokaiselle kuluneelle treeniviikonlopulle tekee matkakuluja 740€/814€ edestä seutulipulla matkaavalle musikaalilaiselle. Ja kaikki musikaalitiimiläiset eivät ole pääkaupunkiseudulta, joten matkakulujen hintahaitari on venyvä käsite.

DSC_0015-1

Bellsproutin roolissa Anna Hietaneva | Asu: Virpi Honkanen | Valokuvaajana Ree Fagerström

Omanlainen venyvä käsite on myös ollut minun pääjärjestäjän ja -tuottajan nimike. Organisoinnin ja tuotannon lisäksi seikkailen itsekin lavalla näyttelijänä, kuin myös kaikki Suomen kamaralla pääsääntöisesti majailevat muutkin tuotantotiimiläiset. Ja tietenkin olen toinen pääsanoittajista ja puvustuksen puolellakin on käyty muutamien housujen, huppareiden ja värjäyksien kautta..! Olen järjestänyt asujen photoshootteja, joissa olen toiminut valokuvaajana (todisteita tässä artikkelissa), ylläpitänyt kaikkia musikaalin SOME-kanavia ja edustanut musikaalia useissa medioissa ja haastatteluissa. Eikä siinä edes kaikki! Aika on tietenkin rajallinen käsite, mutta olen yrittänyt auttaa kaikessa mahdollisimman paljon, koska tämä prokkis on minulle todella tärkeä. Välillä väsymys on väistämätöntä kuin myös stressi ja ahdistus, mutta näin upean jutun eteen kannattaa nähdä vaivaa. Työ tekijäänsä kiittää ja tämän produktion parissa työskentelevät ihmiset ovat ihana ja upea suola, jonka joukosta on löytynyt useita elin-ikäisiä ystäviä. Mahtavan porukan kanssa on upeaa tehdä jotain näin suuruudenhullua, haastavaa ja kertakaikkiaan fantastista ja unohtumatonta! ❤

Ensi-iltaa ajatellessa kurkussa kiehnää pieni omenan palanen. Saammeko kaiken niin valmiiksi kuin haluaisimme? Miten yleisö reagoi mihinkin kohtaukseen? Onnistuuko valtavan lepakkolauman poistuminen lavalta haavereitta? Joutuuko joku lavalle ilman sukkahousuja?! Jännittää, tietenkin! Odotan innolla tulevaa esityskautta. Tietenkin mukana on jännityksen sekaista kauhua ja listaus kaikista asioista mitä voisi mennä pieleen aina asujen tai lavasteiden hajoamisesta teknisiin ongelmiin sekä lavahaavereihin. Lisää jännitystä tuo se, että ensi-iltaamme saapuu seuraamaan myös joukko Pokémonin suomalaisia ääninäyttelijöitä. Hui! Niin siistiä!~

Misty

Mistyn roolissa May Nevanlinna | Asu: Ree Fagerström, Linda Seppälä | Valokuvaajana Ree Fagerström

Kaikki tiivistyy siihen, että olemme tehneet valtavasti työtä tämän upean faniproduktion eteen ja nyt pääsemme viimeinkin jakamaan sen ihka ensimmäisen yleisön kanssa. Eli yksi iso yhteinen koetus on huominen ensi-ilta, jota jokainen jänskää omalla tavalla ja tyylillään. Murretaan jalka ja huomenna nähdään!

Näin rakennetaan poképallo

laura

Pitkästä aikaa! Tuotantotiimin Laura täällä. Musikaalitiimin kiire ei hellitä, pahenee vaan: ensi-iltaamme Popcult Helsingissä on alle kaksi kuukautta, ja treeneissä hiotaan viimeisiä lauluja, tanssikoreografioita ja taisteluja. Lisäksi niinä viikonloppuina kun treenejä ei ole nauhoitamme studiossa kuorotaustoja kappaleisiimme. Puvustus- ja lavastustiimin deadline lähenee ja asioita valmistuu nyt hurjaa vauhtia, ja musiikkipuolella taustanauhat etenevät myös. Ei tässä liikaa aikaa jää, mutta hyvältä näyttää!

Tämänpäiväisen blogauksen pääpointti on kuitenkin eräs hieman jännempi tapa valmistaa musikaaliin proppeja: poképallojen 3D-tulostus. Musikaalimme Pokémon-kouluttajat tarvitsevat tietenkin poképalloja, mutta totesimme jo keväällä, että tarpeisiimme sopivia palloja ei yksinkertaisesti ole koskaan tehty. Useimmat pallot täytyy avata kahdella kädellä tai niiden mekanismi ei muuten ole samanlainen kuin animessa. Suosikkiepäonnistumisemme olivat testaamamme Throw Poké Ball -pallot, joiden pohjaan kiinnitetty kuminauha sai pallon avautumaan heitettäessä, mutta tietenkin pallo jäi sitten roikkumaan kädestä hölmösti. Millään taikuudella emme saisi heitettyjä palloja palaamaan takaisin kouluttajalle, joten päädyimme nopeasti siihen, että pallojen heittäminen lavalla ei olisi mahdollista. Kuitenkin pelkkä avautuminen näyttäisi hyvältä ja saisi riittää meille.

Ajatus pallojen tulostamisesta keksittiin jo loppukesästä, kun Thingiversestä löytyi toimivan poképallon 3D-malli. Kesätyöpaikkani vieressä sattui olemaan kirjasto jossa oli 3D-tulostimia vapaaseen käyttöön, joten ensimmäinen prototyyppi valmistui kätevästi siinä sivussa. Värivalikoima oli hieman rajallinen, mutta toiminnan testaukseen pallo sopi loistavasti. Pallon piteleminen yhdellä kädellä niin, että nappia oikeasti ylettyi painamaan, oli hieman haasteellista, mutta mekanismi oli joka tapauksessa juuri sellainen kuin tarvitsimme. Pidemmässä käytössä kuitenkin esiin nousi isompi ongelma, nimittäin palloa kiinni pitävä pieni hakanen kului yllättävän nopeasti, kun palloa avattiin ja suljettiin jatkuvasti. Lopulta prototyyppipallo ei pysynyt enää kiinni ollenkaan. Parempia vaihtoehtoja pohtiessa muut musikaalikiireet sitten ajoivat yli, ja ajatus jäi hautumaan pitkäksi aikaa.

Alkuvuodesta asia kuitenkin nousi taas esiin. Kohtausten treenaaminen alkaa olla siinä vaiheessa, että poképallojen avaaminen pitäisi viimeistään nyt saada mukaan kuvaan. Niinpä eilen minä, Rewe ja Valtteri vietimme päivämme kirjastossa 3D-tulostimien parissa. Käytössämme oli kolme tulostinta, mutta nopeaa homma ei silti ollut, sillä käyttämäämme 3D-malliin kuuluu viisi osaa: ulkokannet, sisäkannet joissa sarana on kiinni sekä nappi. Nappi on parinkymmenen minuutin printti, mutta muihin osiin sitten meneekin kolmisen tuntia kappaleelta.

Lisäksi printtien onnistuminen riippuu pitkälti tuulen suunnasta ja tähtien asennosta, sillä samanlaisten tulostimienkin välillä printtilaadussa oli selkeitä eroja ja asetuksia piti välillä säätää moneenkin kertaan, ennen kuin saatiin aikaan laatua. Erityisesti huolta aiheutti ulkokansissa oleva reikä nappia varten, sillä sen yläreuna täytyi tulostaa melkeinpä tyhjän päälle ja tulostus piti useampaan kertaan aloittaa alusta, kun sitä tulostettaessa kansi ei enää pysynytkään paikallaan tulostusalustalla. Myös sisäkuorien erilaisia tukirakenteita testailtiin moneen kertaan, ennen kuin sopiva löytyi. Päivän päätteeksi meillä oli kuin olikin kasassa lähes kaksi kokonaista palloa ja muutama ylimääräinen nappi.

3D-tulostamalla voi tosiaan rakentaa ihan mitä vain, kunhan 3D-malli löytyy, ja niitä on netti pullollaan jos ei itse osaa mallintaa. Kun mallista on luotu tulostustiedosto oikeine asetuksineen, kone tekee kaiken työn ja vaaditaan vain kärsivällisyyttä. Tähän homma ei toki lopu, sillä tarvitsemme palloja ainakin kymmenen, ja tulostettujen osien lisäksi niihin pitää vielä asentaa varsinainen jousimekanismi, joka sitten avaa pallon. Ensi viikolla on siis luvassa lisää päiviä kirjastossa. Noh, tänäänkin saimme samalla kokoustettua ja luonnosteltua seuraavan treeniohjelman – pitää vain osata käyttää aika hyödyksi!

20160211_143326

Joulukalenterin 23. luukku

Huhhuh. Alkaa 2015 olla ohi!

Vuosi sitten tähän aikaan tuotantotiimi oli vasta pitänyt viimeisen päätöskokouksensa ja lyönyt lukkoon musikaalitiimin kokoonpanon. Monta kuukautta kestänyt hakuprosessi tuntuu hirveän kaukaiselta nyt. On ollut ilo nähdä, miten suurimmaksi osaksi täysin toisilleen vieraista ihmisistä muotoutuu yhtenäinen, lämminhenkinen perhe.

Vuoteen on mahtunut ihan hirvittävän paljon. Vastahan me ensimmäisissä treeneissä luimme käsikirjoitusta läpi, pohdimme hahmojen luonteita ja taustoja, harjoittelimme liikkumaan eri Pokémoneina… ja nyt treenaamme jo viimeisiä koreografioita. Käsikirjoituksen ensimmäinen raakile on monen version kautta muotoutunut (ainakin lähes) lopulliseksi, ja loppuvuodesta lukuisat pukuluonnokset ovat alkaneet hurjaa vauhtia realisoitua todellisiksi musikaaliasuiksi. Ensi-illan lähestyminen ei oikeastaan edes kovin paljoa pelota, sillä tällä hetkellä voin varsin hyvin luottaa siihen, että kaikki valmistuu ajallaan.

Tämän luukun tekstin takana: tuotantotiimin Laura

Tämän luukun tekstin takana: tuotantotiimin Laura

Yli puolet tämän vuoden viikonlopuista (tarkkaanottaen 28 kappaletta) on käytetty musikaalin harjoitteluun, ja niiden ulkopuolellakaan ainakaan tuotantotiimillä ei ole ollut juuri päiviä, joina ei ainakin jotain musikaaliasiaa olisi tehty. Vaikka tiesin alusta asti, että tästä tulee valtava projekti, ehkä juuri se taustatyön määrä on yllättänyt eniten. Helppoahan tämä olisi, jos voisimme vain treenata laulua, tanssia ja näyttelemistä, mutta kun pakettiin lisätään käsikirjoituksen jatkuva hiominen, laulujen sanoittaminen ja sovittaminen, taustanauhojen tekeminen, koreografioiden suunnittelu, treeniohjelmien järjestely, treenipaikkojen hankkiminen, joukkorahoitus ja sen vastikkeet (joista muuten viimeisetkin valmistuvat aivan lähipäivinä!), yhteydenpito potentiaalisiin esityspaikkoihin ja mediaan… Osa näistä on tietenkin taitavien tiimiläistemme vastuulla, mutta valtavasti aikaa kuluu ihan jo siihen, että pysyy kärryillä kaikesta ja sopii, kuka tekee mitä ja miten ja milloin. Onneksi meitä on monta, muuten tästä tulisi helposti kokopäiväinen työ.

Ensi vuodesta tulee hurja. Seuraavien kolmen kuukauden aikana koko musikaali hioutuu valmiiksi, ja pian olemme oikeasti siinä pisteessä, johon olemme koko ajan tähdänneet. Ensi-illastamme Popcultissa alkaa melkein viisi kuukautta kestävä esityskausi, jonka aikana pääsemme toivottavasti kiertämään eri puolilla Suomea. Suunnitelmia on jo paljon, ja kerromme niistä kyllä, kunhan saamme niihin varmuutta.

Näin vuoden lopussa haluaisin myös jälleen kerran kiittää kaikkia teitä, jotka olette meitä matkamme aikana seuranneet. Tieto siitä, että meitä odotetaan, antaa mahtavaa lisämotivaatiota harjoitteluun. Nyt kuitenkin mekin pääsemme joululomalle – allaolevassa videossa on vielä fiiliksiä vuoden viimeisistä treeneistämme. Ensi vuonna nähdään!

– Laura

Tunnistitko 22. luukun Pokémonit?! Oikeat vastaukset: Lillipup, Abra, Kangaskhan, Girafarig, Vulpix, Ursaring, Onix & Kirlia

Joulukalenterin 17. luukku

DSC_0195

Linda ja taustalla muita musikaalilaisia ❤

Puvustus- ja lavastusvastaavan titteliä kantava Linda ”Rindalin” tervehtii teitä täältä kangaskasojen ja Pokémon-pukujen keskeltä. Viikko enää jouluun ja musikaalimme Rakettiryhmä on saanut aikaisena joululahjana omat tiimipaidat!

Puvustustiimi ahersi kuin Joulupukin tontut konsanaan, kun järjestimme pienen kankaanpainantapajan. Itseltäni löytyi niin seulat ja UV-valot kuin kangasmaalit ja raakkelitkin. Useaan otteeseen seulojen kanssa työskennelleenä halusin jakaa tätä oppia muillekin puvustajillemme.

Olin aloittanut seulapajan valmistelun jo edellisenä iltana vaihtamalla kankaan toiseen seuloista. Oli siinä ähisemistä ja puhisemista, kun pingotin verkkomaista kangasta niittipyssyn avulla puukehikkoon. Nopea pesu mäntysuovan kanssa ja odotusta, että kangas kuivuu ja pääsee levittämään valotusemulsion hämärässä pesuhuoneessa. Emulsio kun ei saa saada minkäänlaista valoa ennen sen kuivumista ja valottamista halutun kuvion kanssa.

Seuraavana päivänä kaksi puvustajaamme Kaisa ja Ria saapuivat ja pääsimme aloittamaan! Piirsimme Rakettiryhmän tunnetun R-logon valoa läpäisemättömälle paperille ja valotimme seulat UV-lampun avulla. Tähän valotustyövaiheeseen ei mennyt kuin 7 minuuttia per seula ja nopean vesipesun jälkeen seulat olivat valmiita käytettäväksi.

Olin muutama viikko aikaisemmin ostanut 22 mustaa poolokauluksellista trikoopaitaa rakettiryhmäläisille ja nyt tehtävänämme oli jokaiseen paitaan painaa seulalla punainen R-kirjain. Tarvitsimme vielä ison putelin punaista peittoväriä ja olimme valmiita aloittamaan. Kokeilukappaleen jälkeen olimme hieman huolissamme, koska kangasmaali oli erittäin tummanpunainen mustalla kankaalla. Hetken aikaan siinä paitaa kuivatellessa tuulettimen edessä maali alkoi vaaleta ja kirkastua. Huokaisimme helpotuksesta ja jatkoimme työskentelyä hikipajameiningillä.

Kaisa ja Ria asettelivat suojat paitojen sisälle ja merkkasivat kohdan johon R-kirjain painetaan. Minä kävin auttamassa seulan asettamisessa kohdilleen ja maalin levityksessä. Kangasmaali myös tukkii seulan kankaan muutaman painokerran jälkeen, joten seuloja piti pestä ja kuivattaa aina vähän väliä. Tämä toimenpide näytti erittäin groteskilta, varsinkin kun punainen maali valui pitkin suihkun lattiaa lavuaariin. Työpisteemme näyttivät ajoittain murhapaikalta.

Kyllä siinä piti pienet voittotuuletukset ja tanssahtelut tehdä, kun vihdoin ja viimein saimme kaikkiin 22 paitaan logot painettua. Nyt vain annamme niiden kuivua kunnolla ja tulevan lauantain PULA-pajassa laitamme jonkun pahaa aavistamattoman rakettiryhmäläisen silittämään kuviot silitysraudalla, jotta maali iskostuu vielä kankaaseen kiinni.


Älä mene mihinkään – nyt tulee Pokémon-musiikkiarvoitus! ball

Rakettiryhmän uusimpien saavutuksien lisäksi luvassa on toinen Pokémon-musiikkiarvoitus!  Ensimmäinen arvoitusvideo löytyy joulukalenterimme 9. luukusta. Myös tämä jatko-osa on Suvin käsialaa.


Edellisen luukun oikea vastaus: Kadabra

 kadabra

Joulukalenterin 16. luukku

Joulukalenterin 5. luukussa nähtiin asujen prototyyppejä kuin myös lavalla nähtäviä pukujen osia. Tämä luukku saa jatkoa tänään, kun ruudulle pelmahtaa lisää puvustustiimin taidonnäytteitä!

Oddish oddish

Goldeen goldeen1

Pikachu pikachu

Tunnetko tämän Pokémonin?!


Päivän piristykseksi myös ”vaihtoehtoinen Pikachu-asu”, olkaa hyvät!

IMG_3965

😀

Joulukalenterin 12. luukku

Tänään vuorossa kuvatervehdys! Valokuvia musikaalimatkan varrelta heinäkuusta joulukuuhun asti. ❤