Tekstistä vastuussa tuotantotiimin Laura – kuvassa bäkkärillä viimeisten korjausten kimpussa.

Huhhuh. Ensi-ilta on nyt jo hyvän aikaa takanapäin ja olo on vieläkin hiukan epätodellinen. Me oikeasti teimme sen. Nyt lienee siis hyvä hetki palata miettimään, mitä oikeastaan tapahtui.

Viimeiset kaksi viikkoa ennen esitystä olivat todella hektisiä. Jännitys kasvoi, sekä cast että crew tekivät pitkiä päiviä pukujen ja lavasteiden viimeistelyssä, ääniefektejä kasattiin aivan viimeiseen asti. Moni asia ehti stressata ja huolettaa – kaikki lavalla toimi upeasti, mutta lavan takana tapahtuu paljon sellaista, jota ei olekaan niin helppo ottaa huomioon. Miten lavasteemme sopivat Kulttuuritalon lavalle? Mikä kaikki tekniikan osalta voi pettää? Kaikkea ei vain mitenkään ole mahdollista testata etukäteen, ja poskimikitkin saimme ensimmäistä kertaa käyttöön kenraaliharjoituksessa. Ja se kenraaliharjoitus… ei ollut ihan parhaimmistoamme, sanotaan nätisti vaikka niin. Vielä lauantaina hioin roudauskarttoja kuntoon, jotta kaikki menisi varmasti mahdollisimman sujuvasti. Loppujen lopuksi ei auttanut kuin luottaa tiimiimme. Hyvin se menisi, meillä on joukko upeita, lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat tehneet tämän eteen niin paljon työtä.

Mikä tässä mahtaakaan valmistua?

Ja no… menihän se. Oli aivan uskomattoman upea fiilis päästä vihdoin tuomaan yleisön eteen kaikki se, mitä yli vuoden verran olemme harjoitelleet. Ennen ensimmäistä koreografiaa sydämeni hakkasi hulluna… ja sitten vain mentiin. Kaikki kohtaukset, kaikki koreografiat, kaikki vaatevaihdot, juuri niin kuin ne oli aina harjoiteltu, paitsi että nyt lava oli oikea ja meitä katsoi tuhatpäinen yleisö, jonka reaktiot ja aplodit antoivat kaikille vielä upean latauksen lisäenergiaa. Lavalla ei yleisön reaktioita oikein ehdi kuunnella, mutta lavan takana jännitettiin senkin edestä, miten siellä nyt reagoidaan tähän ja tuohon, ja oli aina ilo kuulla hurrausten vyöry niissä kohdissa, joista itsekin olemme olleet eniten innoissamme.  

Kohta mennään!

Täydellinen ensi-ilta ei tietenkään ollut – mikkejä ei ehditty testata kunnolla ennen esitystä joten ne reistailivat, savukone pärisi aivan järkyttävän lujaa, videontoisto-ohjelmisto aiheutti yllättäviä ongelmia, joskus joku roudaus venyi tarpeettomasti, mitä näitä nyt on. Kuitenkin kaikki tärkeimmät palaset osuivat kohdalleen, eivätkä mitkään pienet mokat jääneet erityisemmin harmittamaan. Kokonaisuutena teimme sen, mitä halusimmekin, ja toimme Pokémonin taian lavalle.

Lopuksi sitten itkettiin. Se oli todella ohi. Tavarat roudattiin conin loputtua autoihin onnellisen väsyneinä, ja aina välillä joku juoksi innoissaan näyttämään jotain ihanaa Twitter-kommenttia meistä. Kaikki te ihanat ihmiset, jotka olitte meitä katsomassa: Kiitos, kiitos, kiitos! Kiitos kaikista kehuista ja rakkaudesta, mitä olemme saaneet. Juuri teidän takianne me tätä teemme. ❤ Erityismaininnan ansaitsee myös Popcult, joka oli ensi-iltapaikkana aivan loistava – iso lava, kattava tekniikka ja aivan ihana järjestäjäkaarti, joka piti meistä hyvää huolta. Suuret kiitokset Popcultille, parempaa ensi-iltaa emme olisi voineet toivoa!

Mitä siis tästä eteenpäin? Vaikka musikaali on nyt kerran esitetty, ei sen vielä voi sanoa olevan valmis – aina on varaa parantaa, olemme saaneet todella hyvää rakentavaa kritiikkiä ja omia kehitysideoitakin meillä on pitkä lista. Treenaus siis jatkuu, pukuihin lisäillään yksityiskohtia, joita ei vielä ensi-iltaan ehditty, lavasteita hiotaan toimivammiksi… Haluamme tuoda seuraaviin esityksiin vieläkin parempaa! Esityksiähän on luvassa vielä monta lisää – seuraava 29.5. Mimiconissa, Mikkelissä. Kävimme viime perjantaina pienen iskujoukon voimin paikan päällä katsomassa lavaa, ja olemme nyt tosi innoissamme – puitteet ovat musikaalille aivan loistavat. Myös muiden tapahtumien kanssa keskustelut etenevät, ja pian pääsemmekin julkaisemaan loputkin heinä-elokuun esityksemme. Pysykää kuulolla!

”Me yhdessä voitetaan!” Kuva: Lotta Laajalahti