Vaaleanpunaiset terveiset hoitaja Joylta!

Hei, tässä kirjoittelee hoitaja Joy eli Anna! Ajattelin kertoa teille, millaista musikaalin tekeminen oikein on. Jotkut ovatkin kenties miettineet, millaisia asioita teemme esimerkiksi treeneissä. Miten saamme näin eeppisen projektin pysymään kasassa? Tämä postaus on suunnattu erityisesti niille, jotka eivät ole nähneet VS!Specialin ensimmäistä jaksoa (tukijatiimillemme suunnattu videoblogi), mutta myös muut saavat siitä varmasti jotain uutta irti!

Ensin voisin kertoa hieman itsestäni. Rakastuin musikaaleihin 13-vuotiaana, kun päätin katsoa Moulin Rougen! televisiosta, eikä loppua näy. Haave musikaalissa laulamisesta oli jo hautautua velvollisuuksien alle, kunnes haku Pokémon-musikaaliin alkoi ja tajusin, että tämä oli se mahdollisuus jota olin odottanut. Ja tässä sitä ollaan. Olen elävä esimerkki siitä, ettei musikaali-tai edes näyttelemiskokemusta tarvitse olla päästäkseen mukaan tällaiseen projektiin! Suurin vahvuuteni on laulamisessa – olen käynyt laulutunneilla 4 vuotta sekä laulanut bändissä –, ja tanssitaustaa minulla on jonkun verran, mutta näyttelemisessä olen vielä keltanokka. Kaikesta huolimatta rakastan musikaaleja, ja sellaiseen pääseminen oli todellinen onnenpotku ja unelmieni täyttymys.

Allekirjoittanut Pikachu-kigurumissa. Olikohan hiusten värillä osuutta roolivalintaan?

Kun pääsykokeiden jälkeen kuulin, että minut oli valittu hoitaja Joyksi, olin samaan aikaan todella innoissani ja hieman peloissanikin. Miten selviäisin kunnialla ihan oikeasta roolista näytelmässä, vieläpä musikaalissa? Improvisaatioharjoitusten tekeminen on helpottanut alkujännityksen kanssa: pitää vain uskaltaa heittäytyä. Se on todella helppoa tämän porukan kanssa! Kun näkee, että kaikki muutkin vetävät täysillä, ei vain halua jäädä rannalle ruikuttamaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt harjoitus, jossa kaikkien piti eläytyä uppoavan laivan paniikkiseen tunnelmaan. Huusin ja kiljuin niin kovaa, että kurkku oli kipeä vielä iltapäivän lauluharjoituksissa, mikä oli omalla tavallaan todella vapauttavaa. Toisaalta Hoitaja Joyn roolin seesteisyys ja tyttömäisyys käy hyvin yhteen arkiluonteeni kanssa.

Mitä muuta sitten teemme treeneissä? Pääasiassa treenaamme joka toinen viikonloppu, joskus hieman harvemmin tai useammin. Treenit kestävät usein aamusta iltapäivään, ja ne ovatkin sekä henkisesti että fyysisesti rankkoja koetuksia. Aloitamme päivän usein pääkoreografimme Vivun vetämällä alkulämmittelyllä (tai pikemminkin kuumottelulla – meitä ei todellakaan päästetä helpolla!) ja toisen koreografimme Neeneen venyttelytuokiolla; nyt kesällä aiomme sään salliessa käydä myös ulkona lenkillä. Musikaalin takia aloin muun muassa käydä kuntosalilla, vaikka vasta vuosi sitten vannoin, etten astu sinne enää jalallanikaan. Kunnonkohotus on paikallaan, jotta selviää musikaalin live-esitysten tanssinumeroista kunnialla. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan projektin vuoksi?

Alkulämmittely on tärkeä osa jokaista treeniä! Jaksaa jaksaa!

Tämän jälkeen treenit koostuvat pääasiassa kolmesta eri osa-alueesta: näyttelemisestä, tanssimisesta ja laulamisesta tai näiden yhdistelmistä. Joskus käymme niitä läpi koko ryhmänä, joskus taas pienemmissä pajoissa. Työstämme lauluja ja tansseja ja harjoittelemme kohtauksia niin mikro- kuin makrotasollakin. Toisinaan käsittelemme pienempiä osa-alueita, jotka vaikuttavat omaan näyttelijäntyöhön: Miten tietty Pokémon elehtii tai ääntelee? Millaisia tunnetiloja tai tasoja voimme ilmentää? Hoitaja Joyn mielenmaailman pohtiminen on avannut aivan uusia ulottuvuuksia hahmoon. Mitä Joy tekee päästyään töistä kotiin? Miten hän nukkuu tai juo aamukahvia? Millaisia haaveita hänellä on? Vaikka nämä asiat eivät näy suoraan esityksessä, niiden ajattelu tekee hahmoista moniulotteisempia. Joskus teemme melko fyysisiäkin harjoitteita, esimerkiksi jo pääsykokeesta tuttu Pokémon-taisteluiden improaminen on ollut todella hauskaa!

Pokémon-kamppailut ovat tietysti tunteikkaita ja energisiä, myös treeneissä. Tunnetko nämä Pokémonit?

Lounasaikaan luonnollisesti syömme, ja tähän asti jokaiselle treenikerralle joku on lupautunut laittamaan ruokaa koko porukalle. Yhteisöllisyys näkyy kaikessa muussakin toiminnassamme: kyyditsemme kauempana asuvia ja järjestämme yöpymispaikkoja. Viikonlopun päätteeksi meillä on fiilispiiri, eli jokainen kertoo omista fiiliksistään viikonlopun ja miksei muidenkin asioiden suhteen. Monien yksittäistenkin harjoitusten jälkeen käydään usein läpi, millaisia ajatuksia se on herättänyt kussakin. Koen, että se on lähentänyt meitä porukkana paljon: itkemme ja nauramme yhdessä, hulluttelemme ja toisaalta lohdutamme niitä, joilla sattuu olemaan huono päivä. Kun ihmisiin tutustuu paremmin, on helpompaa vapautua lavallakin kaikista sosiaalisten paineiden kahleista ja olla täysin oma itsensä.

Pitkällinen ajattelutyö näkyy kaikessa muussakin, mitä teemme. On huikeaa, ettemme vain mekaanisesti näyttele kohtauksia läpi, vaan pohdimme myös yksityiskohtia ja psykologisia aspekteja kuten hahmojemme sielunelämää läpikotaisin. Toinen ehkä hieman yllättävältä kuulostava seikka on, ettei meillä ole varsinaista ohjaajaa. Toki tuotantotiimi pitää isommat langat käsissään, mutta esimerkiksi kohtauksia läpikäydessä kukaan ei sanele, miten asiat pitäisi tehdä, vaan niistä keskustellaan yhdessä ja jokainen saa tuoda ilmi mielipiteensä. Tämä voi tuottaa hankaluuksia silloin, kun minkäänlaista kompromissia ei tahdo syntyä, mutta tähän asti olemme pärjänneet oikein hyvin. Tällainen tapa tehdä musikaalia on mahdollisimman demokraattinen, ja se soveltuukin tälle projektille täydellisesti!

Fiilispiirissä voi vielä jakaa kaikille yhteisesti, mikä ilostuttaa, harmittaa tai mietityttää.

Vaikka jokaisen viikonlopun jälkeen kestää pari päivää toipua treeneistä, se ei haittaa ollenkaan, kun tietää olevansa tekemässä jotain ikimuistoista ja toteuttavansa unelmiaan. Kun poistuu mukavuusalueeltaan, kokematon lavaesiintyjä saattaa löytää itsestään uusia puolia, esimerkiksi nupullaan olevan musikaalinäyttelijän. Vielä on paljon opittavaa, mutta uskon että tällä määrällä motivaatiota ja muiden musikaalilaisten tuella voin omalta osaltani olla tekemässä musikaalista ikimuistoista.

Hoitaja Joy kiittää ja kumartaa ja toivoo, että seuraatte kuulumisiamme jatkossakin! Pus pus ja voikaa hyvin!

Art (c) piwikiwii.deviantart.com

Mainokset