It’s Super Effective! Taistelukoreografiatiimin tervehdys!

”Niin mitä ongelmaa siinä 3. säkeistön alussa oli?”
”Se erikoisefekti-isku ei sovi siihen. Se tulee oudosti kun muualla biisissä ei ole mitään efektiääniä. Se tuntuu irtonaiselta yksistään.”
”Tjaa. Onko sulla ehdotusta mitä muuta siihen tulis?”
”Charizard vois tehä siinä jotain.”
”Mitä muka? Just ennen sitä on ollut mätkimistä ja sen jälkeen on lisää mätkimistä. Siinä välissä pitää olla jotain erilaista, muuten taistelu käy yksitoikkoiseksi.”
”Hmmm… Käviskö Se Isku?”
”Eikös me haluttu säästää se lopputaisteluun? Vai voiko se olla molemmissa?”
”Ai niinhän se olikin. No entäs…”


Keväällä perustettuun taistelukoreografiaryhmään kuulumme Kibi, Falcon ja minä, Timo. Itselleni ehdotus ryhmään liittymisestä tuli mieluisana yllätyksenä. Olen iloinen pystyessäni tekemään musikaalin eteen enemmän kuin pelkkänä näyttelijänä pystyisin, puhumattakaan siitä tunteesta, joka tulee kun näkee omien koreografioiden heräämisen eloon näyttelijöiden toimesta. Suunnittelutyö on mukavaa ja vaikka koreografioiden pohtiminen on minulle uutta, on haaste minulle vain innostavaa. Kaikki ei kuitenkaan ole aina ruusuilla tanssimista ja joskus homman vaatima tarkkuus aiheuttaa harmaita hiuksia. Iskujen paikat saattavat olla sekunnin tarkkuudella määriteltyjä musiikkiin ja joskus suunnitelmia on jouduttu uusimaan sillä jokin hyökkäys ei sovikaan musiikkiin, kun hyökkäys on pari sekuntia liian lyhyt, aiheuttaen koreoon täten omituisen pysähtymisen.

Star Wars -shakkilaudan nappuloilla pystyi testaamaan Pokémonien liikkeitä lavalla. Kuvassa Yoda ja Luke katselevat huolestuneina, kun C-3PO ja R2-D2 ovat heikoilla Darth Vaderin ja Boba Fettin yhteishyökkäystä vastaan.

Taistelutiimin kokoukset yritetään pitää niin pitkinä kuin mahdollista, sillä ajatustyö vaatii aikansa ja koreoista löytyy jatkuvasti hiomista. Puhumattakaan siitä, että kolmessa eri kaupungissa asuvalle nuorelle yhteisiä aikatauluja on hankala löytää. Skypen välityksellä olemme yrittäneet kokoustaa myös, mutta totesimme nopeasti, että se on huomattavasti tehottomampaa kuin face-to-face suunnittelu. Biisien kuunteleminen ja sen tarkkojen iskujen merkitseminen, ajatusten vapaa vaihto sekä konkreettinen testaus siitä, onko jokin hyökkäys edes mahdollinen toivottuun kohtaan tai näyttääkö se järkevältä ei onnistu internetin suuria tietovirtoja pitkin. Saati että sanoin pystyisi kuvailemaan joitain vähääkään erikoisempia liikkeitä. ”Supermiesmegamanhyppytakakäsiheijari” on kyllä innoittava nimi, mutta jättää valitettavan paljon mielikuvituksen varaan. Näistä syistä kesäloman toiseksi viimeinen viikko menikin Turussa. Puolivahingossa sovittu kokous osoittautui tarpeelliseksi; muutaman päivän mittainen purilointituokio kantoi hedelmää eikä enää ole kuin pari taistelua suunnitelmatta.

Pokémon-mediasta löytyy lukuisia hyviä kappaleita taistelukoreotiimin käyttöön. Joukosta pyritään poistamaan kuitenkin 2. sukupolven jälkeen tulleet biisit, sillä varsinkin ikonisimmista kappaleista huokuu liikaa niiden kuulumattomuus Kantoon, jonne musikaalin tapahtumat sijoittuvat. Oikean biisin keksiminen oikeaan taisteluun ei ole helppoa tästä rajatusta joukosta. Jokaisella musikaalin taistelulla on omanlaisensa tunnelma ja kappaleen tunnelman on sovittava yhteen sen kanssa. Jos musiikin tunnelma muuttuu jossain kohtaa esimerkiksi synkemmäksi, sen pitää näkyä myös taistelussa. Tai tarkemmin sanottuna, jos taisteluun halutaan johonkin kohtaan tunnelmanmuutos, pitää biisivalinnasta löytyä samanlainen. Tai vaihtoehtoisesti yhdistää useampaa kappaletta, jotta tunnelmanmuutos saadaan aikaiseksi.

Charizardin ja Blastoisen taistelu vaatii intensiivistä musiikkia.

Yrityksistämme huolimatta emme ole saaneet opetettua näyttelijöitä syöksemään tulta tai käyttämään telekineettisiä voimia. Tästä syystä olemme miettineet erilaisia tapoja toteuttaa Pokémonien erikoisiskuja, kuten Charizardin liekinheitintä tai Kadabran psyykkisiä voimia. Valo- ja äänitekniikkaa hyödynnetään varmasti lähes kaikissa iskuissa, mutta niiden lisäksi, elävöittämään iskuja, meillä on suunnitteilla joitain muita potentiaalisia ideoita. Emmehän halua jokaiseen taisteluun samoja efektejä, siihen kyllästyy.

Tähän liittyy yksi meidän suurista haasteistamme: Miten tehdä jokaisesta taistelusta mielenkiintoinen; lyhyt ja ytimekäs, mutta kattava ja samalla tarpeeksi erilainen toisten taisteluiden kanssa. Tätä haastetta helpottaa se, että osa taisteluista tehdään tanssillisemmiksi ja toiset enemmän taistelupainotteiseksi. Pikachun nopeaa liikettä ja ketteryyttä on ihmisen lähes mahdotonta esittää aidonoloisessa taistelussa, mutta tanssissa se onnistuu; raskaan Blastoisen taas on syytä jättää tanssilattiat muille ja keskittyä perinteisempään mätkimiseen. Lisäksi eri Pokémoneja on runsaasti ja niiden eroavat taistelutavat sallivat erityyliset taistelut. Muistakaa, että juuri näiden taistelutapojen tunnistaminen ja hyödyntäminen omissa otteluissanne voi olla Pokémon-mestarin ja pelkän pyrkyrin ero.

Tanssi- ja taistelukoreografeja pohdintojen parissa

Tanssi- ja taistelukoreografeja pohdintojen parissa

Kun aivoriiheily ja liikkeiden musiikin tahtiin kaavoittaminen on suoritettu, seuraa lopuksi niiden välittäminen muille musikaalin jäsenille treenitilanteessa. Voisi sanoa jopa, että toinen puolisko prosessista on kovalla vaivalla käytävää koreoiden konkreettista läpikäyntiä, viilausta, ja spontaaneilla ideoilla täydentämistä, jotta tuloksena on lavakelpoista materiaalia.

Taistelukoreotiimi palaa nyt sorvinsa ääreen.  Musiikkia, ääniefektejä, valotekniikkaa, teatterikeinoja, taistelulajeja, tanssia – näitä kaikkia sopivissa suhteissa sekoittimeen, ja painakaamme nappia. Kesän vaihtuessa kirjavien lehtien värjäämään syksyyn musikaalitreeneissä harjoitellaan taistelemista. Kiitos mielenkiinnostanne ja kuulemiin!


”Millon me kokoustetaan lopputaistelun suhteen?”
”En mä tiedä vielä. Puhutaan siitä sitten myöhemmin.”
”Pistetäänkö Charizard vaan suplexaamaan kaikki pahikset ja ’call it a day’?”

Mainokset