Seikkailun täyteinen viikonloppu Jyväskylässä on tullut päätökseensä! Mutta mitä kaikkea tapahtuikaan?! Tässä pääjärjestäjämme Rewen sanoin (niin tekstillä kuin videoilla) raportti Animeconin Pokémon-matkasta.

Suurin osa musikaalilaisista saapui Animeconiin musikaalille varatulla bussilla, joka lähti perjantaina Helsingistä ja ajoi Tampereen kautta Jyväskylän Paviljongille. Lavasteet saapuivat pakettiautolla perästä. Itse olin lähtenyt matkaan jo torstaina yhdessä Pikachun roolista tutun Irenen kanssa. Ajoimme Espoosta Kangasniemelle, jossa yövyimme yhdessä Lindan (puvustus- ja lavastus vastaava) kanssa. 

Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme Jyväskylään ja pienen parkkipaikkahämmennyksen jälkeen löysimme itsemme Paviljongin aulasta. Perjantaina ohjelmassa oli ensimmäisenä lavasteiden ja pukujen autoista purkaminen ja niiden järjesteleminen backstagella. Bussilla saapuneet musikaalilaiset suuntasivat kulkunsa miltei heti vatsa edellä kauppaan ja läheisiin ruokapaikkoihin, sillä bussimatkalla ei pysähdytty erikseen syömään.

Tiloihin tutustuminen on jokaisen uuden esityspaikan kohdalla välttämätöntä, sillä esityksen aikana pitää nopeasti jo lihasmuistista tietää mistä ovesta pääsee minnekin ja mikä kohta backstagelta näkyy suoraan yleisöön. Reitti bäkkäriltä pukuhuoneisiin sisälsi lukuisia painavia ovia, joitakin portaita ja kiitollisesti käytävätilaa. Sitä väliä tuli perjantaina kuljettua useaan otteeseen.

Tekniikka (mikrofonit, valot, mikseri yms.) tuli tällä kertaa ulkoisen firman kautta ja ne saapuivat Jyväskylään samoihin aikoihin kuin meidän lavasteemme. Valoja pystytettiin ja ripustettiin lavalla, kun siellä poukkoili musikaalilaisia sinne ja takaisin. Aikasempien esityksiemme valot taituroinut Ellen ei päässyt tämän kertaiseen esitykseen, joten tiimimme uudet valomiehet Janne ja Pauli ottivat Animeconin haasteena vastaan.

Lavan erikoinen muoto toi mukaan omat haasteensa. Paviljongin lava on esityskautemme levein lava ja halusimme hyödyntää mahdollisimman paljon sen potentiaalia. Lavan ulkoreunan kulmikkuudesta johtuen kävimme perjantaina läpi isoimmat koreografiat kävellen, jottei kukaan esityksessä vahingossa putoaisi lavalta.

Aikataulut venyivät ja usein se on väistämätöntä – erityisesti meidän kenraaliharjoituksiemme kohdalla. Muutama näyttelijöistämme pääsi saapumaan paikaille odotettua myöhempään ja mikrofonit aiheuttivat päänvaivaa. Jo tutustumiskäynnillämme Paviljonkiin meitä varoiteltiin, että Jyväskylässä on poikkeuksellisen paljon häiriöitä langattomissa taajuuksissa. Vaikutti siltä, ettei käsimikrofoneja ja poskimikrofoneja voinut käyttää samaan aikaan.

Saimme aloitettua varsinaisen kenraaliharjoituksen läpimenon muodossa niin myöhään, että kävimme vain Opening-koreografian ja siirryimme suoraan väliajan jälkeisiin kohtauksiin. Emme kuitenkaan mitenkään ehtineet vetää musikaalin toista puolikasta loppuun asti, sillä kello oli paljon. Lisäksi Animeconin toisen kunniavieraan Animenz’in piti päästä koesoittamaan talon pianoa, sillä hän esiintyisi heti aamusta avajaisissa. Animenz oli seurannut kenraaliharjoitustamme yleisön puolelta ja päästyään pianon ääreen hän alkoi soittaa Pokémon-peleistä tuttuja kappaleita. Useat väsyneet ja häkeltyneet musikaalilaiset alkoivat itkeä silkasta liikutuksesta. Mikään soitetuista kappaleista ei ollut Animenzin sunnuntain konsertin ohjelmassa, joka lisäsi itkuisuutta ja kiitollisia hymyjä. Raskas lauantai sai ihanan huipennuksen. Kiitos Animenz! Thank you Animenz!

Lauantai alkoi väsymyksen sekaisissa tunteissa. Myöhäinen kenraali, n. 1h ajomatka yöpymispaikkaan sekä autosäätö söivät yöunia. Tapahtumapaikalla piti olla viimeistään aamulla klo 9:00, jolloin aloitimme avajaisharjoitukset. Avajaiset siis mitä?! Musikaali oli osana Animeconin avajaisia sekä päättäjäisiä. Heti avajaisten perusteella Rakettiryhmä taisi saada vahvistuksia.

Aikataulussa avajaisten jälkeen oli hieman vapaa-aikaa, jonka itse käytin syömiseen ja siihen että aloitin valmistautumisen musikaaliin aikaisemmin. Starmien  hiukset olivat Mimiconin esityksessä lytistyneet ja jouduin laittamaan niitä backstagella sormet ristissä, että ne pysyisivät. Nyt halusin käyttää niihin enemmän aikaa. PULA-tiimin Ria ja Milla letittivät hiukseni sivuilta ranskanleteille, jonka jälkeen itse tupeerasin Starmien keesin kuntoon hiuslakan ja geelin voimalla.

Musikaali alkoi 30 min myöhässä aikataulusta. Osittain syynä oli sekaannus paikkalippujen kanssa. Esityksissämme pyydämme, että eturivi pidettäisiin tyhjänä. Tämä on sen takia, että useammassa kohdassa näyttelijöitä poistuu yleisöön hypäten, pudoten ja ties miten. Myös lavasteista, valoja ja muita saattaa pudota ensimmäiseen riviin, joten yleisen turvallisuuden ja näyttelijöiden liikkumismahdollisuuden takia ensimmäinen rivi pidetään tyhjänä. Tällä kertaa yksi leveä valo putosi lavalta eturiviin. Paikkalippuja kuitenkin jaettiin epähuomiossa myös ensimmäiseen riviin ja ihmisiä jouduttiin siirtämään toisille paikoille.

Omat peukkuni olivat pystyssä erityisesti esityksemme tekniikkatiimille. Äänitiimi oli Mimiconia vajaammalla miehityksellä (musiikit ja mikrofonit: Valtteri, ääniefektit: Una), ruorissa olivat uudet reippaat valomiehet ja videotoistoon hälytettiin tiimimme uusi lavastaja ja roudari Eetu. Videoiden toisto tapahtui backtagen nurkasta eikä ääni- ja valopöydän luota kuten aikaisemmissa esityksissämme. Videoiden ääni taas operoitiin yleisön puolella sijaitsevan äänipöydän kautta. Valoja ei ehditty ajaa loppuun asti, joka toisinaan näkyikin yleisöön.

Lavan mattolaatat aiheuttivat useammalle näyttelijälle pieniä palovammoja eivätkä matot aina meinanneet pysyä vauhdissa mukana. Niitä teippailtiin perjantaina lavaan kiinni, jotta ne pysyisivät paremmin eivätkä lähtisi äkisti lentoon. Zubatien vilinä sai ainakin yhden maton liikekannalle. Huomasin myös itse, että Starmien asun tarranauhat kiinnittyivät mattoon vähän turhankin innokkaasti. Juuri Starmien kohdalla lavalla oli omalta osaltani pientä kuumostusta, kun panssarin kiinnitys aukesi kesken koreografian ja se reistaili sen jälkeen koko ajan. Siihen jouduttiin backstagella kehittämään hätäratkaisuksi hakaneulakiinnitys ja toivoin, ettei hakaneula aukeasi kesken kaiken ja tökkäisi minua ikävästi kylkeen. Onneksi hakaneula pysyi visusti kiinni!

Viimeisiä kohtauksia vietiin ja backstagella kävi kuhina, kun käsimikrofoneja ei voitukaan käyttää ja niiden tilalle piti vaihtaa poskimikrofonit. Tilanne ratkaistiin silkalla improvisaatiolla, kun kaikki poskimikrofonit olivat lavalla viimeisessä kohtauksessa ja nyt Animeconissa niistä pitikin saada kolme vaihdettua näyttelijältä toiselle. Vaihdossa kesti, koska mikrofonit ovat asujen alla eikä asuja voinut ottaa pois päältä, sillä näyttelijöitä tarvittiin vielä lavalla. Lopetusvideo tai -musiikki odottivat niin kauan, että kaikilla oli mikrofonit ja tekniikkatiimiä oli informoitu, kenellä oli mikäkin mikrofoni. 

Kaiken kaikkiaan Jyväskylän esitys oli onnistunut suuri seikkailu! Kyyneleitä tuli vuodatettua ja hauskaa pidettyä. Yleisö oli uskomaton ja ihana. Myös molemmat Animeconin kunniavieraat Animez ja Reika olivat seuraamassa musikaalia. Näytöksen jälkeen työryhmämme selasi innoissaan Twitteriä ja musikaalin hashtagejä. Kiitokset lämpimästä vastaanototsta! Valtavat kiitokset yleisöllemme! Toivottavasti näemme teitä myös tulevissa esityksissä! ❤

Jos teillä on valokuvia esityksestämme, niin otamme niitä mielellään vastaan: valitsensinut@gmail.com

There is an AWESOME pokemon musical at the convention, almost 2 hours of performance (I’m sitting next to Reika btw) pic.twitter.com/afvogyQrla

— Animenz piano sheets (@Animenzzz) 9. heinäkuuta 2016