It’s Super Effective! Taistelukoreografiatiimin tervehdys!

”Niin mitä ongelmaa siinä 3. säkeistön alussa oli?”
”Se erikoisefekti-isku ei sovi siihen. Se tulee oudosti kun muualla biisissä ei ole mitään efektiääniä. Se tuntuu irtonaiselta yksistään.”
”Tjaa. Onko sulla ehdotusta mitä muuta siihen tulis?”
”Charizard vois tehä siinä jotain.”
”Mitä muka? Just ennen sitä on ollut mätkimistä ja sen jälkeen on lisää mätkimistä. Siinä välissä pitää olla jotain erilaista, muuten taistelu käy yksitoikkoiseksi.”
”Hmmm… Käviskö Se Isku?”
”Eikös me haluttu säästää se lopputaisteluun? Vai voiko se olla molemmissa?”
”Ai niinhän se olikin. No entäs…”


Keväällä perustettuun taistelukoreografiaryhmään kuulumme Kibi, Falcon ja minä, Timo. Itselleni ehdotus ryhmään liittymisestä tuli mieluisana yllätyksenä. Olen iloinen pystyessäni tekemään musikaalin eteen enemmän kuin pelkkänä näyttelijänä pystyisin, puhumattakaan siitä tunteesta, joka tulee kun näkee omien koreografioiden heräämisen eloon näyttelijöiden toimesta. Suunnittelutyö on mukavaa ja vaikka koreografioiden pohtiminen on minulle uutta, on haaste minulle vain innostavaa. Kaikki ei kuitenkaan ole aina ruusuilla tanssimista ja joskus homman vaatima tarkkuus aiheuttaa harmaita hiuksia. Iskujen paikat saattavat olla sekunnin tarkkuudella määriteltyjä musiikkiin ja joskus suunnitelmia on jouduttu uusimaan sillä jokin hyökkäys ei sovikaan musiikkiin, kun hyökkäys on pari sekuntia liian lyhyt, aiheuttaen koreoon täten omituisen pysähtymisen.

Star Wars -shakkilaudan nappuloilla pystyi testaamaan Pokémonien liikkeitä lavalla. Kuvassa Yoda ja Luke katselevat huolestuneina, kun C-3PO ja R2-D2 ovat heikoilla Darth Vaderin ja Boba Fettin yhteishyökkäystä vastaan.

Taistelutiimin kokoukset yritetään pitää niin pitkinä kuin mahdollista, sillä ajatustyö vaatii aikansa ja koreoista löytyy jatkuvasti hiomista. Puhumattakaan siitä, että kolmessa eri kaupungissa asuvalle nuorelle yhteisiä aikatauluja on hankala löytää. Skypen välityksellä olemme yrittäneet kokoustaa myös, mutta totesimme nopeasti, että se on huomattavasti tehottomampaa kuin face-to-face suunnittelu. Biisien kuunteleminen ja sen tarkkojen iskujen merkitseminen, ajatusten vapaa vaihto sekä konkreettinen testaus siitä, onko jokin hyökkäys edes mahdollinen toivottuun kohtaan tai näyttääkö se järkevältä ei onnistu internetin suuria tietovirtoja pitkin. Saati että sanoin pystyisi kuvailemaan joitain vähääkään erikoisempia liikkeitä. ”Supermiesmegamanhyppytakakäsiheijari” on kyllä innoittava nimi, mutta jättää valitettavan paljon mielikuvituksen varaan. Näistä syistä kesäloman toiseksi viimeinen viikko menikin Turussa. Puolivahingossa sovittu kokous osoittautui tarpeelliseksi; muutaman päivän mittainen purilointituokio kantoi hedelmää eikä enää ole kuin pari taistelua suunnitelmatta.

Pokémon-mediasta löytyy lukuisia hyviä kappaleita taistelukoreotiimin käyttöön. Joukosta pyritään poistamaan kuitenkin 2. sukupolven jälkeen tulleet biisit, sillä varsinkin ikonisimmista kappaleista huokuu liikaa niiden kuulumattomuus Kantoon, jonne musikaalin tapahtumat sijoittuvat. Oikean biisin keksiminen oikeaan taisteluun ei ole helppoa tästä rajatusta joukosta. Jokaisella musikaalin taistelulla on omanlaisensa tunnelma ja kappaleen tunnelman on sovittava yhteen sen kanssa. Jos musiikin tunnelma muuttuu jossain kohtaa esimerkiksi synkemmäksi, sen pitää näkyä myös taistelussa. Tai tarkemmin sanottuna, jos taisteluun halutaan johonkin kohtaan tunnelmanmuutos, pitää biisivalinnasta löytyä samanlainen. Tai vaihtoehtoisesti yhdistää useampaa kappaletta, jotta tunnelmanmuutos saadaan aikaiseksi.

Charizardin ja Blastoisen taistelu vaatii intensiivistä musiikkia.

Yrityksistämme huolimatta emme ole saaneet opetettua näyttelijöitä syöksemään tulta tai käyttämään telekineettisiä voimia. Tästä syystä olemme miettineet erilaisia tapoja toteuttaa Pokémonien erikoisiskuja, kuten Charizardin liekinheitintä tai Kadabran psyykkisiä voimia. Valo- ja äänitekniikkaa hyödynnetään varmasti lähes kaikissa iskuissa, mutta niiden lisäksi, elävöittämään iskuja, meillä on suunnitteilla joitain muita potentiaalisia ideoita. Emmehän halua jokaiseen taisteluun samoja efektejä, siihen kyllästyy.

Tähän liittyy yksi meidän suurista haasteistamme: Miten tehdä jokaisesta taistelusta mielenkiintoinen; lyhyt ja ytimekäs, mutta kattava ja samalla tarpeeksi erilainen toisten taisteluiden kanssa. Tätä haastetta helpottaa se, että osa taisteluista tehdään tanssillisemmiksi ja toiset enemmän taistelupainotteiseksi. Pikachun nopeaa liikettä ja ketteryyttä on ihmisen lähes mahdotonta esittää aidonoloisessa taistelussa, mutta tanssissa se onnistuu; raskaan Blastoisen taas on syytä jättää tanssilattiat muille ja keskittyä perinteisempään mätkimiseen. Lisäksi eri Pokémoneja on runsaasti ja niiden eroavat taistelutavat sallivat erityyliset taistelut. Muistakaa, että juuri näiden taistelutapojen tunnistaminen ja hyödyntäminen omissa otteluissanne voi olla Pokémon-mestarin ja pelkän pyrkyrin ero.

Tanssi- ja taistelukoreografeja pohdintojen parissa

Tanssi- ja taistelukoreografeja pohdintojen parissa

Kun aivoriiheily ja liikkeiden musiikin tahtiin kaavoittaminen on suoritettu, seuraa lopuksi niiden välittäminen muille musikaalin jäsenille treenitilanteessa. Voisi sanoa jopa, että toinen puolisko prosessista on kovalla vaivalla käytävää koreoiden konkreettista läpikäyntiä, viilausta, ja spontaaneilla ideoilla täydentämistä, jotta tuloksena on lavakelpoista materiaalia.

Taistelukoreotiimi palaa nyt sorvinsa ääreen.  Musiikkia, ääniefektejä, valotekniikkaa, teatterikeinoja, taistelulajeja, tanssia – näitä kaikkia sopivissa suhteissa sekoittimeen, ja painakaamme nappia. Kesän vaihtuessa kirjavien lehtien värjäämään syksyyn musikaalitreeneissä harjoitellaan taistelemista. Kiitos mielenkiinnostanne ja kuulemiin!


”Millon me kokoustetaan lopputaistelun suhteen?”
”En mä tiedä vielä. Puhutaan siitä sitten myöhemmin.”
”Pistetäänkö Charizard vaan suplexaamaan kaikki pahikset ja ’call it a day’?”

Mainokset

Vaaleanpunaiset terveiset hoitaja Joylta!

Hei, tässä kirjoittelee hoitaja Joy eli Anna! Ajattelin kertoa teille, millaista musikaalin tekeminen oikein on. Jotkut ovatkin kenties miettineet, millaisia asioita teemme esimerkiksi treeneissä. Miten saamme näin eeppisen projektin pysymään kasassa? Tämä postaus on suunnattu erityisesti niille, jotka eivät ole nähneet VS!Specialin ensimmäistä jaksoa (tukijatiimillemme suunnattu videoblogi), mutta myös muut saavat siitä varmasti jotain uutta irti!

Ensin voisin kertoa hieman itsestäni. Rakastuin musikaaleihin 13-vuotiaana, kun päätin katsoa Moulin Rougen! televisiosta, eikä loppua näy. Haave musikaalissa laulamisesta oli jo hautautua velvollisuuksien alle, kunnes haku Pokémon-musikaaliin alkoi ja tajusin, että tämä oli se mahdollisuus jota olin odottanut. Ja tässä sitä ollaan. Olen elävä esimerkki siitä, ettei musikaali-tai edes näyttelemiskokemusta tarvitse olla päästäkseen mukaan tällaiseen projektiin! Suurin vahvuuteni on laulamisessa – olen käynyt laulutunneilla 4 vuotta sekä laulanut bändissä –, ja tanssitaustaa minulla on jonkun verran, mutta näyttelemisessä olen vielä keltanokka. Kaikesta huolimatta rakastan musikaaleja, ja sellaiseen pääseminen oli todellinen onnenpotku ja unelmieni täyttymys.

Allekirjoittanut Pikachu-kigurumissa. Olikohan hiusten värillä osuutta roolivalintaan?

Kun pääsykokeiden jälkeen kuulin, että minut oli valittu hoitaja Joyksi, olin samaan aikaan todella innoissani ja hieman peloissanikin. Miten selviäisin kunnialla ihan oikeasta roolista näytelmässä, vieläpä musikaalissa? Improvisaatioharjoitusten tekeminen on helpottanut alkujännityksen kanssa: pitää vain uskaltaa heittäytyä. Se on todella helppoa tämän porukan kanssa! Kun näkee, että kaikki muutkin vetävät täysillä, ei vain halua jäädä rannalle ruikuttamaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt harjoitus, jossa kaikkien piti eläytyä uppoavan laivan paniikkiseen tunnelmaan. Huusin ja kiljuin niin kovaa, että kurkku oli kipeä vielä iltapäivän lauluharjoituksissa, mikä oli omalla tavallaan todella vapauttavaa. Toisaalta Hoitaja Joyn roolin seesteisyys ja tyttömäisyys käy hyvin yhteen arkiluonteeni kanssa.

Mitä muuta sitten teemme treeneissä? Pääasiassa treenaamme joka toinen viikonloppu, joskus hieman harvemmin tai useammin. Treenit kestävät usein aamusta iltapäivään, ja ne ovatkin sekä henkisesti että fyysisesti rankkoja koetuksia. Aloitamme päivän usein pääkoreografimme Vivun vetämällä alkulämmittelyllä (tai pikemminkin kuumottelulla – meitä ei todellakaan päästetä helpolla!) ja toisen koreografimme Neeneen venyttelytuokiolla; nyt kesällä aiomme sään salliessa käydä myös ulkona lenkillä. Musikaalin takia aloin muun muassa käydä kuntosalilla, vaikka vasta vuosi sitten vannoin, etten astu sinne enää jalallanikaan. Kunnonkohotus on paikallaan, jotta selviää musikaalin live-esitysten tanssinumeroista kunnialla. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan projektin vuoksi?

Alkulämmittely on tärkeä osa jokaista treeniä! Jaksaa jaksaa!

Tämän jälkeen treenit koostuvat pääasiassa kolmesta eri osa-alueesta: näyttelemisestä, tanssimisesta ja laulamisesta tai näiden yhdistelmistä. Joskus käymme niitä läpi koko ryhmänä, joskus taas pienemmissä pajoissa. Työstämme lauluja ja tansseja ja harjoittelemme kohtauksia niin mikro- kuin makrotasollakin. Toisinaan käsittelemme pienempiä osa-alueita, jotka vaikuttavat omaan näyttelijäntyöhön: Miten tietty Pokémon elehtii tai ääntelee? Millaisia tunnetiloja tai tasoja voimme ilmentää? Hoitaja Joyn mielenmaailman pohtiminen on avannut aivan uusia ulottuvuuksia hahmoon. Mitä Joy tekee päästyään töistä kotiin? Miten hän nukkuu tai juo aamukahvia? Millaisia haaveita hänellä on? Vaikka nämä asiat eivät näy suoraan esityksessä, niiden ajattelu tekee hahmoista moniulotteisempia. Joskus teemme melko fyysisiäkin harjoitteita, esimerkiksi jo pääsykokeesta tuttu Pokémon-taisteluiden improaminen on ollut todella hauskaa!

Pokémon-kamppailut ovat tietysti tunteikkaita ja energisiä, myös treeneissä. Tunnetko nämä Pokémonit?

Lounasaikaan luonnollisesti syömme, ja tähän asti jokaiselle treenikerralle joku on lupautunut laittamaan ruokaa koko porukalle. Yhteisöllisyys näkyy kaikessa muussakin toiminnassamme: kyyditsemme kauempana asuvia ja järjestämme yöpymispaikkoja. Viikonlopun päätteeksi meillä on fiilispiiri, eli jokainen kertoo omista fiiliksistään viikonlopun ja miksei muidenkin asioiden suhteen. Monien yksittäistenkin harjoitusten jälkeen käydään usein läpi, millaisia ajatuksia se on herättänyt kussakin. Koen, että se on lähentänyt meitä porukkana paljon: itkemme ja nauramme yhdessä, hulluttelemme ja toisaalta lohdutamme niitä, joilla sattuu olemaan huono päivä. Kun ihmisiin tutustuu paremmin, on helpompaa vapautua lavallakin kaikista sosiaalisten paineiden kahleista ja olla täysin oma itsensä.

Pitkällinen ajattelutyö näkyy kaikessa muussakin, mitä teemme. On huikeaa, ettemme vain mekaanisesti näyttele kohtauksia läpi, vaan pohdimme myös yksityiskohtia ja psykologisia aspekteja kuten hahmojemme sielunelämää läpikotaisin. Toinen ehkä hieman yllättävältä kuulostava seikka on, ettei meillä ole varsinaista ohjaajaa. Toki tuotantotiimi pitää isommat langat käsissään, mutta esimerkiksi kohtauksia läpikäydessä kukaan ei sanele, miten asiat pitäisi tehdä, vaan niistä keskustellaan yhdessä ja jokainen saa tuoda ilmi mielipiteensä. Tämä voi tuottaa hankaluuksia silloin, kun minkäänlaista kompromissia ei tahdo syntyä, mutta tähän asti olemme pärjänneet oikein hyvin. Tällainen tapa tehdä musikaalia on mahdollisimman demokraattinen, ja se soveltuukin tälle projektille täydellisesti!

Fiilispiirissä voi vielä jakaa kaikille yhteisesti, mikä ilostuttaa, harmittaa tai mietityttää.

Vaikka jokaisen viikonlopun jälkeen kestää pari päivää toipua treeneistä, se ei haittaa ollenkaan, kun tietää olevansa tekemässä jotain ikimuistoista ja toteuttavansa unelmiaan. Kun poistuu mukavuusalueeltaan, kokematon lavaesiintyjä saattaa löytää itsestään uusia puolia, esimerkiksi nupullaan olevan musikaalinäyttelijän. Vielä on paljon opittavaa, mutta uskon että tällä määrällä motivaatiota ja muiden musikaalilaisten tuella voin omalta osaltani olla tekemässä musikaalista ikimuistoista.

Hoitaja Joy kiittää ja kumartaa ja toivoo, että seuraatte kuulumisiamme jatkossakin! Pus pus ja voikaa hyvin!

Art (c) piwikiwii.deviantart.com

Kuulumisia treeneistä: Missä mennään?

Huhhuh, olette ihan uskomattomia. Alle viikossa joukkorahoituskampanjamme saavutti puolivälin! Suuret kiitokset teille kaikille, on upeaa ja motivoivaa nähdä että noin moni haluaa tukea meitä ja odottaa musikaalimme näkemistä. Autattehan meitä myös kertomalla musikaalista kavereillenne ja jakamalla sitä sosiaalisessa mediassa – kaikki näkyvyys auttaa meitä löytämään lisää lahjoittajia!

Viime viikonloppuna pidettiin musikaalin neljännet harjoitukset, ja olemme itsekin ihmeissämme siitä, kuinka pitkälle olemme tämän mahtavan tiimin kanssa päässeet näin lyhyessä ajassa. Ajattelimmekin siis blogata hieman siitä, mitä musikaalille ja sen eri osa-alueille tällä hetkellä kuuluu.

Käsikirjoitus ja hahmot

Viime treeneissä kävimme kaikki kohtaukset onnistuneesti läpi väliaikaan asti, melkoinen suoritus neljässä viikonlopussa! Tietysti yksityiskohdat viilaantuvat vielä paljonkin ja laulun ja tanssin yhdistäminen kohtauksiin vie myöhemmin oman aikansa, mutta nyt on jo kasassa todella hyvä pohja. Paljon on myös tutkittu ja syvennetty musikaalin hahmoja sekä itsenäisen pohtimisen että erilaisten teatteriharjoitteiden kautta: miten eri hahmot liikkuvat, suhtautuvat muihin, reagoivat ollessaan iloisia tai pelästyneitä? Erityisesti olemme panostaneet Pokémonien liikkumiseen, sillä ilman vuorosanoja näytteleminen on hyvin fyysistä ja kunkin Pokémonin olemukseen vaikuttavat sen koko, rakenne, tyyppi, luonne ja monet muut yksityiskohdat. Pokémonien on erotuttava lavalla selkeästi sekä ihmisistä että toisistaan.

Hahmoharjoitteiden jälkeen ajatuksia ja fiiliksiä käydään yhdessä läpi.

Hahmoharjoitteiden jälkeen ajatuksia ja fiiliksiä käydään yhdessä läpi.

Laulu ja tanssi

Kuten olemme jo aiemmin paljastaneet, sekä laulun että tanssin opettelu aloitettiin tietenkin vanhasta tutusta Pokémonin tunnusmusiikista. Sekä koreografia että kappaleen kuorosovitus opittiin varsin nopeasti, ja viikonloppuna uskaltauduimme jopa kokeilemaan niitä yhtä aikaa – vain todetaksemme nauraen, että eihän se ihan niin helppoa ollutkaan. Tästä se kuitenkin lähtee! Myös eräs toinen koreografia alkaa nyt olla kasassa, ja laulupuolella harjoittelimme viikonloppuna myös toista kappaletta, jonka voinemme nyt tässä paljastaa: lauluvastaavamme ovat tehneet todella kauniin, pidennetyn kuoroversion ensimmäisessä Pokémon-elokuvassa esiintyvästä Mewin teemasta. (Allekirjoittanut silloinen ruokavastaava kertoo, että perunoiden ja kurkkujen pilkkominen oli jopa kivaa niin ihanan taustamusiikin kera!)

blogaus150324

Mystisen toisen koreografian harjoittelua

Puvustus ja lavastus

Myös ihana crewimme on päässyt hyvin vauhtiin. Suurimmasta osasta musikaalin Pokémoneja on jo olemassa alustavia luonnoksia, ja ensimmäinen puku on jo melkein valmis: eräs puvustajistamme nimittäin tekee Jigglypuffin asun opintojensa päättötyönä. Myös ensimmäiset versiot Cubonen ja Marowakin luista sekä Kadabran lusikasta ovat olleet treeneissä kovassa käytössä, ja sosiaalisessa mediassa hehkuttamamme Charizardin siipien prototyyppi sekä näyttää hyvältä että toimii hienosti. Viime treenien ohjelmaan kuului myös suuri mittojenottamisoperaatio, ja nyt puvustajat pääsevät tekemään koko tiimille kaavoja.

Charizard pääsi testaamaan siipiään!

Charizard pääsi testaamaan siipiään!

Kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää siis! Paljon on vielä edessä, mutta nyt on jo saatu aikaan vaikka mitä ja tiimin yhteishenki ja innostus on vertaansa vailla. Seuraavaksi musikaalilaisia löytää Tampere kupliista, jossa mainostamme joukkorahoitustamme uusien flyereiden kera. Nähdään siellä!

Pokémon-musikaali – onko minusta siihen?!

Vaikka musikaalimme on vielä lapsenkengissä, niin olemme saaneet siihen nähden jo monia yhteydenottoja ja kysymyksiä koskien musikaaliin osallistumista. Milloin ja miten voi hakea mukaan? Mitä me edellytämme ? Mitä harjoituksissa tapahtuu? Minkälaisia roolit ovat? Onko minusta siihen? – Tämän tekstin tarkoituksena on vastata moniin kysymyksiin ja antaa todellisuutta vastaava kuva siitä, mitä pinnan alla kuplii. Blub blub!

Onko todellisuus tämä?

Onko todellisuus tämä?

Musikaaliin hakeminen

Emme ole vielä lyöneet lukkoon ns. hakuajankohtaa, mutta suurpiirteisesti se on tämän vuoden loppupuolella. Tulemme tekemään hakemuspohjan, joka jokaisen hakijan tulee täyttää. Hakemuksessa kysytään mm. henkilötietoja (nimi, ikä, asuinpaikka), yhteystietoja (sähköposti, puhelinnumero), Pokémon-tuntemusta, lavataitoja ja muuta osaamista (maskeeraus, puvustus, musikaalisuus).

Lisäksi kohdat löytyvät niin omalle esittelylle kuin myös toiveille. Hakemus toimitetaan verkossa – joko sähköpostilla tai formilla, vielä emme ole päättäneet! Hakemuksia tullaan vertailemaan ja päätämme yhdessä koe-esiintymisiin & ”jatkoon” pääsevät, jos hakemuksia tulee hurjasti.

Edellytyksiä

Yhtenä tärkeimpänä edellytyksenä on projektiin sitoutuminen. Jos musikaali on jotain sellaista, missä haluat todella olla mukana – niin ehkä se onkin juuri sinua varten! Mutta jos se tuntuu vain kivalta idealta, niin muista kysyä itseltäsi: Voinko olla tässä mukana sen noin kaksi vuotta? Jos alku häämöttää jo vuoden 2014 lopussa ja esitys vuonna 2016, niin on hyvä muistaa, että prokkis tulee ottamaan aikaa pidemmällä aikavälillä. Sopiiko se sinun aikatauluihisi ja harrastuksiisi? Sitoutuminen ja projektille omistautuminen näkyy pienissäkin asioissa kuten treeneihin ajoissa saapumisessa.

Muiden kanssa toimeen tuleminen ja hyvät ryhmätyötaidot ovat arvokkaita jokaisessa pienemmässä ja isommassa prokkiksessa. Toisten huomioon ottaminen, kunnioittaminen ja kannustaminen on edellytys hyvän ryhmähengen rakentumiselle. Toisen panosta tulee arvostaa ja kunnioittaa, kun joku opettaa näyttelijäntyötä, laulamista, tanssi- tai taistelukoreografiaa. Tällöin on erittäin epäkohteliasta keskittyä johonkin muuhun. Jos olet hyvä, niin aina voi oppia lisää!  Itseään ei myöskään kannata millekkään pallille nostaa, sillä kyse on pitkälti yhteistyöstä, jotta esitys saadaan lavalle kaikessa komeudessaan.

redblue

Musikaalissa kyse ei ole kilpailusta vaan yhteistyöstä

Tulemme arvostamaan rehellisyyttä ja kykyä puhua asioista. Jos jostakin pahoittaa mielensä, niin siitä on aina parempi puhua. Ryhmässä on tärkeää, että jokaisella yksilöllä on hyvä olla. 

Projektin edistyessä palautetta tullaan antamaan ja siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin eikä mennä heti puolustuskannalle, vaikka se onkin välillä vaikeaa. Palautteen tarkoituksena on kehittää yksilön omaa suoritusta entistäkin paremmaksi ja lähtökohtana sillä on aina hyvä tarkoitus. Rohkeutta peliin!

Projekti vaatii sekä henkistä että fyysistä sisua ja kanttia. Välillä masentaa ja väsyttää eikä huvita, mutta kaiken sen yli on mentävä ja jaksettava! Sen jälkeen tuntee itsensä voittajaksi. Aika varmasti kaikki tulevat tuntemaan niitä tunteita prokkiksen aikana, mutta niistä ei pidä lannistua.

Pelästyttikö pitkä lista? Vaikka edellytyksiä on paljon ja monenlaisia, niin projekti kuitenkin rakentuu tämän tärkeimmän ympärille: Nauti siitä mitä teet ja pidä hauskaa! ♥

ashpikachuhug

Hauskaa saa pitää ja pitääkin! Sehän on parasta!

Harjoitukset

Musikaalia edeltävät harjoitukset, eli treenit, järjestetään pääkaupunkiseudulla. Harjoitukset ovat pääasiallisesti viikonloppuisin ja toimivat kuin pienet viikonloppuleirit. Viikonlopun treeneissä noudatetaan aikataulua, joka vaihtelee harjoituksien pääpainon mukaisesti.

Harjoituksien kesto on keskimäärin seitsemän (7) tuntia päivässä, eli esim. klo.10-17. Harjoituspäivään sisältyy ruokailu, jolloin on aikaa omille eväille ja vapaalle seurustelulle. Päivien ollessa pitkiä pidetään myös välipala sekä runsaasti lyhyitä vesi&vessa-taukoja. Harjoitusten välipäivinä järjestetään majoitusta pitkän matkan musikaalilaisille pääkaupunkiseudulla asuvien luota. Yhdessä on hyvä kokkailla ja seurustella, mutta nukkuminen on erityisen tärkeää, että seuraavana päivänä taas jaksaa!

Harjoitusten varsinainen sisältö koostuu pääasiallisesti äänenavauksista, lämmittelyistä, dialogista, laulamisesta, koreografioista, näyttelemisestä, erilaisista harjoituksista ja tietenkin musikaalin läpivedoista eli läpäreistä. Jokaiset harjoitukset tulevat sisältämään liikuntaa, joten vakiovaatetuksena musikaalilaisilla on löysät liikunnalliset housut ja t-paita tai toppi. Muita tärkeitä varusteita ovat vesipullo, eväät, käsikirjoitus, lyriikat, muistiinpanovälineet ja iloinen mieli. Myöhemmissä harjoituksissa kuvioon tulevat myös roolivaatteet ja maskeeraus.

Harjoituksien määrään tulevat vaikuttamaan pyhät, tilavaraukset, tapahtumat ja musikaalilaisten muut omat menot. Yhdessä valikoidaan alustavat viikonloput, joina valtaosa musikaalilaisista tulee pääsemään harjoituksiin. Aluksi harjoituksia on vähemmän esimerkiksi kerran kuussa, mutta loppua kohden niitä on hyvin mahdollisesti jokaisena viikonloppuna ennen esitystä.

250px-DPA10

Asenteesta se lähtee!

Roolit ja roolitukset

Ihmisroolit ovat laulupainotteisia ja Pokémon-roolit tanssi- ja taistelupainotteisia. Tietenkin yksilökohtaisia eroavaisuuksia löytyy riippuen roolihahmosta. Ensisijaisesti kaikki roolit tulevat olemaan tupla- ja triplarooleja (ellei useampiakin), eli kaikki tulevat näyttelemään useampaa hahmoa. Mitä?! Useampia eri Pokémoneja esiintyy vain yksittäisessä kohtauksessa esim. osana tanssikoreografiaa, eikä niitä sen jälkeen näy. Tämän takia on turhaa laittaa ketään penkille istumaan musikaalin loppuajaksi, joten roolitus pyritään järjestämään kaikille mahdollisimman antoisaksi.

Valitsen sinut! -musikaali poikkeaa Hopeanuoli!musikaalista nimiroolien määrällä, sillä niitä on huomattavasti vähemmän. Onko jonkun roolihahmo parempi kuin toisen? Ei. Kaikki roolit, statistista nimirooliin, ovat kaikki yhtä arvokkaita. Jolla kulla voi olla enemmän lauluosuuksia, toisella tanssia, kolmannella vuorosanoa ja neljäs on koko ajan lavalla – mutta jokainen musikaalissa esiintyvä on silti samalla viivalla. Jos yksikin puuttuisi, niin esitys ei olisi sama vaan siitä uupuisi jo iso osa. Musikaali on kuin palapeli, sillä kokonaisuus rakentuu sen pienistä osasista, joista yhdessä tulee jotain suurta. Jokainen rooli on yhtä tärkeä.

ash-pkmn

Jokainen on tärkeä.

Onko minusta siihen?

Omien ominaisuuksien lisäksi produktio vaatii aikaa, rahaa, henkistä- ja fyysistä kanttia ja jaksamista. Aikaa kuluu harjoituksissa, itsenäisten harjotteiden parissa, lavasteita askarrellessa ja monessa muussa puuhassa. Rahaa kuluu matkoihin (eteenkin jos tulet vaikka Turusta tai Tampereelta), eväisiin, puvustukseen, lavastukseen..! Vaikka onnistuisimme keräämään prokkikselle jonkinmoista pesämunaa, niin se mitä luultavammin ei onnistu kattamaan koko musikaalin kuluja.

Jonkinasteinen tanssi- ja laulutausta musikaalilaisella on plussaa, mutta kaikista eniten vaikuttaa se, että on innolla lähdössä mukaan ja on valmis antamaan itsestään paljon oppiakseen uutta. Kokemusta ei saa jos sitä ei jostain hanki ja yhdessä on ihanaa opetella! Se, että sinulla on tässä sydän mukana, on suurin edellytys parhalle saavutukselle.

Vaikka projekti ottaa paljon, niin se antaa sitäkin enemmän. Valitsen sinut! -musikaalin parissa työskentely tulee varmasti olemaan unohtumaton kokemus jokaiselle osaanottajalle.

Kysy siis ihmeessä itseltäsi: Onko minusta siihen?

dungeon