_{(Edellisen luukun oikea vastaus: Clefable!)}

Valitsen sinut! -musikaali toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää! Tänään luvassa on viihdettä erityisesti videopelien ja lukemisen ystäville. Nuzlocke-haaste on fanien keksimä joukko sääntöjä, joiden tarkoitus on tuoda Pokémon-peleihin lisää haastetta: tiivistetyin versio säännöistä määrää, että jokaiselta uudelta alueelta saa napata vain ensimmäisen vastaantulevan Pokémonin, ja jos Pokémon pyörtyy, sitä ei saa enää koskaan käyttää. Giovannimme Timo suoritti tämän haasteen Pokémon Crystalillaan pari vuotta sitten, ja nyt hän kertoo meille matkastaan tarinan muodossa.

---

Pokémon Crystal Nuzlocke-haaste

Nimekseni olin saanut Ares. Koko ikäni olin asunut pienessä New Barkin kylässä. Unelmani… Ei, pikemminkin pakkomielteeni… Oli kuin kohtalo tai jumalat olisivat määränneet minulle suunnan elämässäni. En tiedä oliko nimeni enne tästä, oliko äitini antama nimi syy kohtalolleni vai oliko syy-seuraus suhde päinvastainen. Vai oliko nimeni jumalallinen alkuperä sittenkin samantekevä.

Minulle sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä.

Tiesin sen aina. Minusta piti tulla maailman paras Pokémon-kouluttaja. Tai paremminkin voittaa edellinen. Tehtäväni, tieni, jolta en voinut astua syrjään, oli voittaa kaikkein vahvin Pokémon-kouluttaja.

---

Koitti päivä jolloin minun oli määrä lähteä. Otin repun selkääni, hyvästelin äitini ja menin professori Elmin laboratorioon. Luulen, että hänkin oli tietoinen, vähintään alitajuisesti, kohtalostani. Se selittäisi, miksi hän oli luvannut antaa minulle ensimmäisen Pokémonini. Astuin sisään hämyiseen laboratorioon. Kaksi Elmin avustajaa hääräsi jotain, toinen kirjahyllyllä, toinen jollain minulle tuntemattomalla laitteella. En kiinnittänyt heihin huomiota. Huoneen perällä oli Elm, keskittyneenä tietokoneeseensa. Astuessani hänen luokseen, mies nosti päänsä tietokoneeltaan. Hän tiesi kyllä, minkä takia olin tullut.

Kolme Pokémonia, tuli, vesi ja ruoho. Vesipokémonia en tahtonut, uskoin, että löytäisin niitä aivan tarpeeksi matkallani. Omalla mielipiteelläni tosin ei ollut väliä. Ojensin käteni ja kuin jonkin suuremman tahon ohjaamana nappasin oikealla olevan poképallon. Hassua, en edes tiennyt mikä, kuka siellä oli ennen kuin avasin sen. Katsoin esiin astunutta olentoa ja tervehdin häntä, ensimmäistä toveriani, Chikoritaa. Nimesin hänet ystäväni neuvon mukaisesti Jon Snowksi. Ei ehkä paras nimi ruohopokémonille, mutta pidin siitä. Lue lisää